Vietkö kipeän lapsen päiväkotiin?
Olemme tulleet syksyssä siihen ajankohtaan, jolloin monet sairaudet jylläävät ympärillämme. Siksi kysymys jokaiselle vanhemmalle on paikallaan, viettekö kipeän lapsen päiväkotiin?
Kysymys ei ole aiheeton, vaikka vastauksen pitäisi olla selvä. Monella meillä vanhemmista nimittäin häilyy se raja, että mitä tarkoittaa sairas lapsi. Jollekin vanhemmalle riittää yskä ja nuha pitämään lapsen kotona sairastamassa ja jotkut meistä ajattelevat, että eihän se yksi pieni oksennus aamulla hoitopäivää estä.
Luin erään vanhemman mielipidekirjoituksen siitä, että hänen mielestään on vastuutonta viedä kipeä lapsi päiväkotiin. Hänellä on kotona monisairas lapsi, jolle mikä tahansa tauti on rankka sairastaa ja kun toinen lapsi viettää päivän päiväkodissa tartuttavien lasten kanssa, niin kierre on pysyvä. Itse ajattelen, että johan se on itsekästä päiväkodin työntekijöitä ajatellen, että heidät altistetaan taudeille kipeiden lasten muodossa.
Kyselytutkimusten mukaan sairaan lapsen kanssa kotiin jäävä on pääsääntöisesti aina nainen. Mies ei työstä ole pois, koska vanhemmuudessa mies ei ajattele olevansa korvaamaton, mutta työpaikallaan hän ajattelee olevansa sitä. Siksi kipeän lapsen hoitaminen jää useimmiten äidin kontolle. Yksi sana miehet, hävetkää.
Minulla tosin saattaa olla tähän kaikkeen ratkaisu. Olen aikeissa perustaa töihin pakotetuille lasten vanhemmille uuden päiväkotiketjun. Päiväkoti Norola päivystää kaupunkien laitamilla kipeitä lapsia hoiviinsa. Näin kenenkään vanhemman ykkösprioriteetti eli luterilainen työmoraali ei saa kolhuja lasten sairastuttuakaan. Oksentava Santeri hoitoon vain ja itse töihin. Olen toki ajatellut, että henkilökunnan rekrytointi Norolaan saattaa olla haastavaa, mutta jos kehittelisi työntekijöille jonkin sairaan työn lisän.
Yhtä kaikki, hyvää työpäivää kaikille. Toivotaan, että Santerin aamuoksennus oli vain pilaantuneesta ruuasta johtuvaa.
Kommentit
Olen ihmetellyt samaa, kuinka monella on oikeasti niin tärkeä työ, että se ei anna myöten olla sairaan lapsen kanssa kotona. Ymmärrän, että hoitotyössä on vaikeaa lähteä kesken päivän. Ihminen on itselleen asettanut työn suhteen sellaisen tunnollisuuden, että se menee oman sairaan lapsen hoitamisen edelle. Toinen mikä usein on, että ”ei ole varaa olla kotona” . Siis oikeasti? Sitten tingitään jostain muusta. Lapset viedään päiväkotiin, kun äiti on käyttänyt palkalliset päivät, koska isä ei voi jatkaa, kun äiti on päivät käyttänyt. Tuntuu olevan ihan mahdottomuus, että kahdesta työssäkäyvästä ei edes toinen voi olla yhtään palkatonta päivää lapsen kanssa kotona. Minusta tämä on enemmän arvovalta kysymys, kun rahallinen. Itse en pienituloisena voi ymmärtää, että onko se elämä todellakin niin tiukkaa budjettia, että se sortuu lapsen oksennustautiin, räkätautiin tai vesirokkoon. Kyllä meilläkin lapset oli päiväkoti ikäisenä yhdessä vaiheessa niin paljon kipeänä, että isäkin oli jo päiviä palkattomana kotona. Ei olisi tullut mieleen viedä lapsia kipeänä päiväkotiin. Kyllä se suurin lojaalisuus pitäisi olla kääntynyt oman perheen suuntaan, eikä työpaikalle.
Kommentit
Olen ihmetellyt samaa, kuinka monella on oikeasti niin tärkeä työ, että se ei anna myöten olla sairaan lapsen kanssa kotona. Ymmärrän, että hoitotyössä on vaikeaa lähteä kesken päivän. Ihminen on itselleen asettanut työn suhteen sellaisen tunnollisuuden, että se menee oman sairaan lapsen hoitamisen edelle. Toinen mikä usein on, että ”ei ole varaa olla kotona” . Siis oikeasti? Sitten tingitään jostain muusta. Lapset viedään päiväkotiin, kun äiti on käyttänyt palkalliset päivät, koska isä ei voi jatkaa, kun äiti on päivät käyttänyt. Tuntuu olevan ihan mahdottomuus, että kahdesta työssäkäyvästä ei edes toinen voi olla yhtään palkatonta päivää lapsen kanssa kotona. Minusta tämä on enemmän arvovalta kysymys, kun rahallinen. Itse en pienituloisena voi ymmärtää, että onko se elämä todellakin niin tiukkaa budjettia, että se sortuu lapsen oksennustautiin, räkätautiin tai vesirokkoon. Kyllä meilläkin lapset oli päiväkoti ikäisenä yhdessä vaiheessa niin paljon kipeänä, että isäkin oli jo päiviä palkattomana kotona. Ei olisi tullut mieleen viedä lapsia kipeänä päiväkotiin. Kyllä se suurin lojaalisuus pitäisi olla kääntynyt oman perheen suuntaan, eikä työpaikalle.