havaintoja parisuhteesta

”Voi kyllä sen sun mies on sitten niin ihana ja niin mukava”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Aihe koskettaa, kiitos että tuot sitä rohkeasti esiin

Lähisuhdeväkivalta kohdallani on tarkoittanut eniten henkistä ja taloudellista väkivaltaa, ja niistä aiheutunutta ahdistusta. Fyysiset väkivallanteot ovat olleet enemmän yksittäisiä, jonkun tilanteen synnyttämiä impulsiivisia sattumia, jotka ovat myötäilleet entisen puolisoni taipumusta haluta hallita, ja kykenemättömyyttä vastaanottaa minkäänlaista kritiikkiä/arvostelua omasta käytöksestään.

Seksuaaliseksi väkivallaksi olen kokenut sen, että mies halusi aina baari-illan jälkeen harrastaa kanssani seksiä siihen saakka, kunnes sammui, vaikka itse en olisi sitä halunnutkaan, koska aamulla piti herätä jo aikaisin lasten kanssa, enkä muutenkaan kokenut niitä tilanteita mukaviksi, reiluiksi tai että niissä mitenkään minua arvostettaisiin, sekä sitä että suhteen loppuvuosina (viimeiset neljä vuotta) mies lopetti kaiken selvinpäin seksin harrastamisen kanssani ilman mitään selitystä.

Känniseksistä olin oppinut kieltäytymään jo paljon aikaisemmin, mutta selvinpäin seksiä olisi tietysti voinut joskus olla. Olihan se ainut tapa, jossa kehoni sai minkäänlaista kosketusta häneltä. Sieluani tai mitään sisimpääni ei niissä hetkissä oikeastaan koskaan kosketeltu, mutta silti sen vähäisenkin loppuminen kokonaan, oli kaikkineen aika karu viesti minulle tilanteestamme. Baari-iltoja, tai vastaavia, oli kuitenkin joka viikonloppu suhteen loppuun saakka.

Suhteessa kokemani henkinen väkivalta oli monenlaista painostusta tai painostamista, alistamista, yksin jättämistä, katoamistemppuja, haukkumista, vittuilua, syyllistämistä, pelottelua, lasten asioiden tai muiden sovittujen asioiden hoitamatta jättämistä, tahallista epävarmuuden tunteen tuottamista, toisten ihmisten aikana nolaamista jne.

Koitin tuoda miehelle sanallisesti asioita esille häntä syyllistämättä, ja täysin omista fiiliksistäni lähtöisin olevina, joihin vastauksena sain yleensä jotain sellaista, että jos sulla on joku ongelma, niin sun tarvii varmaan ratkaista se ongelma, koska hänellä ei ollut mitään ongelmia.

Hän sai minut tuntemaan oloni surkeaksi, osaamattomaksi, tyhmäksi, laiskaksi, ja ihan vain hulluksi. Lisäksi hän temperamenttisena ihmisenä huusi ja meuhkasi kotona, ulospäin hän näyttäytyi rauhallisena, hiljaisena, tasaisena ja mukavana miehenä. Sainkin kyliltä kuulla tämän tästä, että voi kyllä sen sun mies on sitten niin ihana ja niin mukava.

Taloudellinen väkivalta taas sitä, että omaisuutemme oli, tai on, hänen nimissään ja koska jäin aikanaan omasta halustani lasten kanssa kotiäidiksi, ei minulla ollut mitään mahdollisuuksia opiskeluun ja sitä kautta työllistymiseen. Mies pykäsi omaa yritystään ja tahkosi omia suunnitelmiaan loistaen poissaolollaan kaikesta perheeseen liittyvästä.

Yritin kyllä opiskella lasten ohessa, ja pari kertaa aloitinkin opinnot, mutta kummallakin kerralla ne jäivät kesken. Mies on minua 10 vuotta vanhempi, ja suhteemme alkaessa olin vasta 19 vuotias ja juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, eli jo alkujaan lähtötilanteemme oli kovin erilainen. Hänellä oli jo isot asiat valmiina, koulutus, työ, oma auto ja asunto jne, minä puolestani muutin lapsuudenkodistani suoraan hänen luokseen.

Suhteen aikana oli aikoja, jolloin ainut tuloni oli lapsilisät kolmesta lapsestamme. Sillä rahalla ruokin koko perheen, vaatetin lapset ja ostin kaiken mitä lapsilleni tai itselleni tarvitsin. Joskus ilmaistessani huoleni rahani riittämättömyydestä, sain vastaukseksi, että voi sun pitäis oppia vain olemaan törsäämättä, tai että lähde sitten keräämään pulloja.

Mutta ainoat pullot, mitä keräsin, oli hänen juomansa pullot. Joskus palautin niitä viikonlopun jälkeen ison pussillisen ja kävin kaupan kassalla vaihtamassa kolikot seteleiksi, että sain tankattua käytössäni olevan auton. Sitä tunnetta ei hevillä unohda. Jossain kohtaa lopetin hänen pullojensa palauttamisen.

Miehellä itsellään oli aina autosta lähtien kaikki uutta. Minulle hän hankki vanhoja autoja, koska uudemmat olivat käyttööni liian hyviä ja itsehän en osannut hoitaa, tai hankkia mitään kalliimpaa. Yhtäkään kunnollista lomareissua emme perheenä tehneet, se kun olisi ollut kammottavaa ajan ja rahan tuhlaamista. Mies on silti matkustellut ystäviensä kanssa ulkomaita myöten, risteilyistä ja kaikesta kotimaan matkailusta puhumattakaan. Omille menoilleen hänellä on aina löytynyt aikaa ja rahaa.

Taloudellisena väkivaltana koen myös sen, etten saanut ikinä tasapuolisena aikuisena mahdollisuutta edes laittaa niitä vähäisiä varojani mihinkään ”näkyvään” omaisuuteen, vaan että minun rahani osoitettiin kaikkeen ”näkymättömään”. Kaikkeen sellaiseen, mitä ei voi myydä uudelleen tai mikä ei kasvata lisää arvoaan. En taida osata pukea tuota sanoiksi kauhean hyvin, mutta ehkä saat ajatuksesta kiinni.

Fyysinen väkivalta puolestaan on ollut esim. potkaisu tilanteessa, jossa kodissamme on ollut vieraita toisessa huoneessa, tai kännissä yöllä kotiin tullessa tavaralla minua kohti heittäminen, kun olen ollut nukkumassa pimeässä makuhuoneessa. Välillä on osunut kipeästikin.

En varsinaisesti valinnut tuollaista elämää, eikä se syntynyt yhdessä yössä. Kaikenlaista väkivaltaa lähisuhteissa on syytä tuoda esille, jotta ihmiset uskaltaisivat puolustaa omia rajojaan asioilta, jotka eivät ole terveellisiä.”

Lue myös

X