Yhteiskunnan tila mitataan sillä, miten se pitää huolta heikommistaan

Kuvittele itsesi etuoikeutetun asemaan. Sinulla ei ole puutetta mistään ja elämä kohtelee sinua silkkihanskoin. Kuulut niin sanottuun eliittiin, jonka elämää suojellaan monesta eri suunnasta. Kuulut siihen voittajien joukkoon, joka on nykyhallituksemme hellässä huomassa. Samalla kuulut siihen joukkoon, joka eniten katsoo halveksuen alaspäin. Kun taas hallitus ei pelkästään katso alaspäin, vaan potkii maassa makavaa.

Sosiaaliturvaan kaavaillaan mittavia heikennyksiä. Yksi kylmäävin heikennys on lapsikorotusten poisto. Tämä ei pelkästään tule lisäämään lapsiperheköyhyyttä entisestään, vaan se tulee tekemään monen lapsen elämästä silkkaa helvettiä. Heidät pistetään maksamaan etuoikeutettujen veronkevennykset.

Muutama aika sitten sosiaaliturvan piirissä elävä yksinhuoltaja äiti kirjoitti mielipidekirjoituksessaan, että hän kokee valtavaa syyllisyyttä siitä, että ei pystynyt tarjoamaan lapselleen edes kylpyläkäyntiä lapsen kesäloman aikana. Nyt heidän tilannettaan vaikeutetaan sillä, että äidiltä viedään sosiaaliturvan lapsiosuus pois. Mistä ihmeestä enää voisi tinkiä?

Niin kuin pitää tinkiä erään toisen perheen jonka äiti kirjoitti tuohtuneena siitä, että elinkustannusten noustua heidän on pakko jättää perheen kahdesta vuosittaisesta ulkomaanmatkasta toinen pois. Perhe jonka oloja hallitus on päättänyt tukea verohelpotuksin.

Suomessa ei ole koskaan ollut näin räikeästi etuoikeutettujen etuja puolustavaa hallitusta. Eikä näin halventavasti köyhiin ja vähemmistöihin suhtautuvaa hallitusta. Harhainen luulo siitä, että toimeentulotuella elävät ovat vain laiskoja ja saamattomia ja että heidät saadaan töihin lyömällä kepillä, potkimalla ja estämällä edes niukkuudessa eläminen. Aivan kuin ihminen omasta tahdosta valitsisi sellaisen elämän. Auttamisen sijaan heidät halutaan painaa yhä alemmas.

Sama asenne joka kohdistuu muun muassa paperittomiin, joilta hallituksen toimesta evätään neuvolapalvelutkin raskaana olevilta.

Tämä kaikki aiheutta pelkoa ja surua monessa perheessä. Syksystä on tulossa synkkä ja pimeä. Yhteiskunnan tilan voi tarkistaa sillä, että miten se pitää huolta heikommistaan. Tämän yhteiskunnan henkinen tila on kamala. Toisaalta niinhän eräskin Riikka Purra keväällä totesi, että yhteiskuntaa ei empatialla ohjata.

Ei ole pelkoa. Empatia on tapettu.