Itsetuntemus

Mikä on TRE-menetelmä? Espoolaisnainen, 38, löysi nisäkäspuolensa tärinäterapiasta: ”Tunnistin länsimaisen elämäntapani stressaavuuden”

”Nykyään pääsen ikävistä fiiliksistä eroon vähän helpommin”, kertoo tärinäterapialla vointiaan kohentava nainen. Hän kertoo omin sanoin, miksi TRE-menetelmä auttaa häntä.

Teksti:
Kaisa Pastila
Kuvat:
Istock

Tärinästä tuli kurssin jälkeen arkinen työkalu. Kuvituskuva.

”Nykyään pääsen ikävistä fiiliksistä eroon vähän helpommin”, kertoo tärinäterapialla vointiaan kohentava nainen. Hän kertoo omin sanoin, miksi TRE-menetelmä auttaa häntä.

”Koen olevani konkari itsetutkiskelussa, sillä olen tehnyt pitkän matkan joogan ja meditaation kanssa. Saan niistä hyvinvointia ja sisältöä elämääni.

Nuorempana kävin läpi myös pitkän psykoterapian. Silloin tarvitsin vahvempaa tukea omaksi itsekseni kasvamiseen. Sittemmin olen alkanut suhtautua itseni tutkimiseen kevyemmin. En enää haeskele koko elämäni pelastusta, vaan toivon löytäväni vain vahvistusta sille, mitä minulla on jo.

Monesti ihmiset luulevat, että muutokset vaativat isoja mullistuksia. Minulle on alkanut valjeta, että loppujen lopuksi mullistukset eivät ehkä olekaan niin kantavia arjessa. Isompaa kasvua voikin tuoda jokin pieni juttu.

Kolme vuotta sitten huomasin, että palautumiseni ei ollut kunnossa. Nukuin huonosti ja stressasin. Kun näin somessa ilmoituksen TRE-menetelmän alkeiskurssista (Trauma Releasing Exercises), päätin mennä mukaan. Olin kuullut monelta joogaajalta hyvää ’tärinäterapiasta’.

Tekniikan ideana on palauttaa nisäkkäälle luontainen kyky ravistella jännitykset ja jumitukset pois. Eläimet pääsevät tosi nopeasti eteenpäin kauhua aiheuttavista tilanteista sillä, että niiden kropat alkavat täristä. Alkeiskurssilla opimme, miten voisimme käyttää tärinää avuksi omassa arjessamme itsenäisesti.”

TRE-menetelmä: Taakkojen kirjaimellista ravistelua

”Nopeasti huomasin, että TRE-menetelmän lähtöidea puhutteli minua: meissä kaikissa on nisäkäspuoli, joka jää usein piiloon. Tunnistin, että joogataustastani huolimatta toteutan aika tyypillistä länsimaista elämäntapaa, eli elän tosi paljon pääni sisässä – ajatuksissa ja suunnitelmissa. Pääelämästä seuraa tarpeetonta stressiä, mutta TRE:n itsehoidon avulla siitä voi palautua.

Kurssin jälkeen aloin toteuttaa lyhyitä tärinäses­sioita arjessani. Jos töissä oli stressaava päivä, annoin itseni täristä hetken kotiin päästyäni. Kun pieni lapseni haastoi minua, tein tärinäharjoituksen heti, kun olin saanut hänet nukkumaan. Tärinästä tuli muutamassa kuukaudessa arkinen, helppo työkalu.

TRE-menetelmä sisältää pystyssä ja makuultaan tehtäviä harjoitteita.
TRE-menetelmä sisältää pystyssä ja makuultaan tehtäviä harjoitteita.

Nykyään tunnistan, kun muutun kireäksi tai minuun alkaa kasautua huolikerroksia, silloin sanon itselleni: ’Hei, nyt on tarve täristä!’ Tekniikka on kasvattanut hyvinvointiani. Minun on helpompi hengittää. Olen rennompi. Nukun paremmin. Tunnen myös eläväni nykyään enemmän omannäköistä elämää kuin ennen.

Matka on opettanut, että sisälläni on voimavaroja, joita en tunnistanut ennen. Aikaisemmin jäin jumiin jännityksiin ja ikäviin fiiliksiin pidemmäksi aikaa, nykyään pääsen niistä eroon vähän helpommin.

Ehkä merkittävintä on kuitenkin se, että olen löytänyt itsestäni uuden, eläimellisen puolen. Oivallus antaa keveyttä. Esimerkiksi parisuhteessa ajattelen nykyään niin, ettei minun tarvitse analysoida tai keskustella kaikkea läpi kumppanini kanssa. Välillä voin vain täristä, jos on ollut jokin konfliktitilanne, ja sitten olenkin ihan fine. Yritän, etten eläisi vain päässäni vaan säilyttäisin arjen kiireessäkin vahvan yhteyden omaan kehollisuuteeni.”

Lue myös: Näin TRE-menetelmä toimii

Psykologi Satu Pihlajan kommentti: Meille on tyypillistä unohtaa kehollisuus

”Monet ihmiset ajattelevat itsetutkiskelua kertasuorituksena: ’Jaahas, minulla on hyvä itsetuntemus, eli se asia on nyt hoidettu pois alta.’ Mutta ei itsetuntemusta voi tehdä alusta loppuun. Suhtaudun itse siihen vähän kuin kodin siivoukseen: voin siivota asunnon, mutta kohta siivoan sen taas uudelleen. Komppaan päähenkilön oivallusta, että teemme jatkuvasti pieniä itsetuntemusmatkoja. Ihmiset ja elämä muuttuvat vuosien varrella. Joudumme palaamaan samojen kysymysten äärelle aina uudelleen.

Naisella on upea kyky havainnoida itseään. Taito on keskeinen, jotta voi edetä sitä kohti, että löytää mitä tarvitsee. Minulta kysytään usein: ’Anna kolme vinkkiä, mitä kannattaisi tehdä.’ Totuus on kuitenkin se, että niin kauan, kun ihminen itse ei osaa sanoa, mikä hänellä toimii, millään vinkeillä ei ole mitään merkitystä. Niistä ei ole hyötyä, jollei ensin ole kehittänyt itselleen kykyä havainnoida omia tarpeita ja tunnetiloja.

Tärkein vinkkini kyselijöille onkin, että havainnoikaa. Voi vaikka lähteä liikkeelle siitä, mikä tuntuu hyvältä normipäivän aikana. Voisiko sitä lisätä elämään? Lähtisikö muutos siitä?

Meille länsimaisille ihmisille on tyypillistä, että kehollisuus jää meiltä liian vähälle huomiolle. Suosittelenkin jotain kehollista itsetuntemusmatkaa kaikille. Tiedän monia, jotka ovat saaneet esimerkiksi uuden liikuntaharrastuksen kautta tosi isoja oivalluksia itsestään – joku on aloittanut avantouinnin, joku triathlonin.”

X