Itsetuntemus

Kuulitko lapsena olevasi laiska tai lihava? Lapsuudessa kuullut kommentit jäävät alitajuntaan ja ohjailevat meitä - kysy itseltäsi nämä kolme kysymystä ja nujerra väärät uskomukset

Uskomukset voivat syntyä lapsuudessa kuultujen huolimattomien huomautusten ansiosta: ai tuollainen minä olen. Uskomukset voivat rajoittaa elämää vielä aikuisenakin. Miten turhista uskomuksista pääsee eroon?

Teksti:
Kaisa Pastila
Kuvat:
Istock

Uskomukset syntyvät lapsuudessa ja voivat vaikuttaa vielä aikuisenakin elämään.

Uskomukset voivat syntyä lapsuudessa kuultujen huolimattomien huomautusten ansiosta: ai tuollainen minä olen. Uskomukset voivat rajoittaa elämää vielä aikuisenakin. Miten turhista uskomuksista pääsee eroon?

En ole hyvä äiti, jollen siivoa kotia ennen nukkumaanmenoa. En voi mennä aamulla luennoimaan, jollen hio esitystäni vielä muutaman tunnin ajan ja nipistä yöunistani. Muu perhe nukkui jo, mutta yritysvalmentaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kouluttaja Jaana Hautalan päivä jatkui. Häntä ajoi eteenpäin sisäinen pakko, uskomukset siitä, että häneltä odotetaan vieläkin parempia suorituksia.

Hän oli tottunut täydellisyyteen. Silti hänestä tuntui, ettei sekään riittänyt. Elämä tuntui usein selviytymiseltä, mutta Jaana ajatteli, että niin sen kuuluikin tuntua.

Kunnes tuli elokuu 2011 ja kaikki muuttui. Ensin Jaanalta leikattiin kasvain jalasta. Vain muutamaa päivää myöhemmin hän menetti avopuolisonsa onnettomuudessa.

– Minulta meni puoliso, koti ja terveys. Olin aina pärjännyt ilman apua, ja nytkin ensimmäinen ajatukseni oli, että kyllä tästä selvitään. Mutta sitten totuus löi kasvoilleni: Enhän mä selviä.

Uskomukset syntyvät lapsuudessa

Jaana tarttui puhelimeen ja soitti ystävilleen.

– Minulla on hyvä verkosto. Ihanat ystäväni tulivat tietenkin apuun. Mutta olisivat he tulleet paljon aiemminkin, jos olisin joskus avannut suuni ja kertonut olevani kovilla. Ongelma oli omassa päässäni: en ollut antanut itselleni koskaan lupaa pyytää apua.

Kun pahin kriisi oli ohi, Jaana alkoi pohtia, mistä juontui se, ettei hän aikaisemmin ollut sallinut itselleen epäonnistumista tai avun pyytämistä. Entä oliko hänellä muitakin sääntöjä itselleen, joita hän noudatti elämässään kuin autopilotilla?

Jaana alkoi tutkia uskomuksia. Uskomukset ovat ajattelumalleja, jotka määrittelevät identiteettiä ja vaikuttavat usein tiedostamattomasta mielestä käsin valintoihimme ja laittavat meidät toimimaan tietyllä tavalla.

– Suurin osa uskomuksistamme tulee varhaislapsuudestamme, ajalta ennen kahdeksan vuoden ikää.

Jaana yhdisti oman epäonnistumisen kieltämisensä siihen, että hänelle oli sanottu pienestä pitäen: ”Kyllä sinä pärjäät. Osaat mennä yksin.”

– Vanhempien ajatus oli hyvä. He opettivat sitkeyttä, joka voi jollekin toimia voimanlähteenä. Mutta minun kohdallani se kääntyi itseään vastaan.

 Kenen ääntä uskot?

Jaanan mukaan yksin pärjäämisen malli on yleinen uskomus suomalaisilla. Moni voi uskoa myös, ettei ole riittävän hyvä tai ettei esimerkiksi ansaitse parempaa elämää.

Uudessa Rohkeiden aikuisten kirja – Vapaudu uskomusten kahleista -teoksessaan Jaana auttaa lukijaa pääsemään uskomusten jäljille.

Hyvä uutinen on se, että vaikka epätodet uskomukset istuvat meissä tiukasti, ne voidaan Jaanan mukaan ohjelmoida uudelleen. Aikuisena voi valita, ottaako väärät uskomukset tosissaan vai rakentaako sen sijaan itselleen uudenlaisia uskomuksia.

Jaanan oma prosessi lähti liikkeelle siitä, että hän alkoi kuunnella omaa sisäistä puhettaan ja haki uudelleen yhteyden tunteisiinsa. Perfektionistina hän oli kieltänyt itseltään kaikki negatiiviset tunteet. Vasta tunteiden kautta hän pääsi käsiksi siihen, mitä hän itse oikeasti haluaa.

Oma muuttuminen alkoi näkyä esimerkiksi liikuntasuhteessa. Aikaisemmin Jaanalla oli ollut tapana lähteä rankan työpäivän jälkeen hikilenkille. Enää se ei tuntunut hänestä hyvältä ajatukselta.

– Uskomusmallini laittoi minut suorittamaan myös liikuntaa. Nykyään annan kehoni kertoa minulle, mitä liikuntaa se milloinkin haluaa. Se on tie palautumiseen.

Uskomukset löytyvät, kun kysyt itseltäsi kolme kysymystä

Jaana järjestää NLP-kursseja, joilla paneudutaan muun muassa ihmisiä ohjaaviin uskomuksiin. Kurssilaisten ensimmäinen reaktio on usein, että eihän minulla ole uskomuksia.

– Kun on sisäisessä puheessa toistanut jotain ajatusta kolmekymmentä vuotta, se muuttuu itsestäänselvyydeksi. Kaikilla kuitenkin on uskomuksia.

Ensimmäinen askel uskomusten jäljille on oman sisäisen puheen kuuntelu:

Millaisista asioista minulla on tapana syyllistää itseäni?

Missä tilanteissa puhuttelen itseäni kriittisesti?

Sanonko itselleni, että olen liian sitä tai tätä?

Voi myös tutkia, milloin käyttää itsensä kanssa sanaa pakko. Toimiiko jossain tilanteessa ikään kuin itseään vastaan, eri tavalla kuin miten kannattaisi toimia? Jos esimerkiksi töissä tuntee tarvitsevansa taukoa, sanooko ääni sisältä silloin, että sinun pitää tehdä tämä ensin loppuun?

Omista uskomuksista voivat kieliä myös vahvat tunnereaktiot. Jaana muistaa omilta selviytyjävuosiltaan, miten hänellä oli tapana suuttua itselleen, jos hän työpäivän jälkeen löysi tiskipöydän täynnä astioita. ”En saa edes kotia hoidettua kunnolla”, hän sätti itseään.

Uskomuksen alkulähteellä

Edelleen Jaana sanoo opettelevansa päivittäin sitä, että elämässä saa olla keskeneräinen. Jos hän huomaa suorittavansa, hän tunnistaa lempeästi tilanteen ja sanoo itselleen, ettei toimintamalli ole totta.

Oman suorittamisvimmansa Jaana osaa nykyään yhdistää 5-vuotiaana koettuun hetkeen.

– Hoidin usein pikkuveljeäni. Kerran pyysin vanhemmiltani, voisinko saada Hai-saappaat, joita muilla pihan lapsilla oli. Isäni vastasi, etten ansaitse niitä, koska en auta riittävästi kotona.

– En tiedä, sanoiko isä todellisuudessa niin, eikä se ole oleellista, mutta kun sain kiinni tuosta muistikuvasta, elämääni tuli keveyttä, Jaana sanoo.

X