Lempeä elämä: Ravintolapäivä FAKE CAKE

Moni lukijoista varmasti jo tietää Ravintolapäivän – päivän, jona kuka tahansa voi perustaa ravintolan. Konsepti on paitsi hauska mutta myös omasta mielestäni erittäin tarpeellinen ja tervetullut tuulahdus suomalaiseen ruokakulttuuriin. Tällä kertaa kannan itsekin kakkuni kekoon!

Ravintolapäivän historia on vielä lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi. Ensimmäinenä Ravintolapäivänä 21.5.2011 avautui päiväksi melkein 40 ravintolaa 13 eri paikkakunnalla. Toisella kerralla elokuussa avautui noin 200 ravintolaa 30 paikkakunnalla, neljässä eri maassa. Kolmannella kerralla viime marraskuussa yli 300 ravintolaa avasi ovensa yli 40 eri paikkakunnalla. Ei ihme, että Ravintolapäivä valittiin äskettäin Helsingin kulttuuriteoksi 2011.

Ruuan ja ruokavalioiden parissa työskennellessäni palaan vähän väliä pohtimaan samaa kysymystä: miksi me suomalaiset ajattelemme ruokaa polttoaineena ja panostamme niin vähän laatuun ja estetiikkaan? Arkikieli paljastaa usein vallitsevan asenteen. Hyvä ravintola on yleisesti ottaen se, missä on kaupungin isoimmat annokset ja halvimmat hinnat. Sydäntäni särkee etenkin Oululainen “känkkykulttuuri”, jota olen sivusta seurannut ja todistanut koko opiskeluaikani. (Teille, jotka ette sitä tunne, en raaski kertoa enempää.) Turhaan snobismiin en kannusta toki ketään ja asiaton kranttuilu ei ole tarkoituksenmukaista. Mutta välillä tekee mieli kysyä, että missä ihmeessä luuraa rakkaus ruokaa kohtaan?

Tarkoitukseni ei ole mollata kotimaista ruokakulttuuriamme mutta välillä minusta tuntuu, että olen syntynyt planeetalle, jossa kulinarismi on kuollut sukupuuttoon. Kun ensimmäisen kerran kävin Pariisissa, en olisi halunnut palata kotiin ja yksi suurimmista syistä oli rikas, eloisa ja nautiskeleva ruokakulttuuri. Olisin halunnut jäädä sinne asumaan, ostaa juustoni juustokaupasta ja patonkini patonkikaupasta, vaikken niiden suurkuluttaja olekaan. Kun patonkikaupan omistaja tekee patonkinsa sydämellä ja tietää niiden tekemisestä kaiken, hän suhtautuu asiaan rakkaudella ja laadusta voi olla takuuvarma. Sama pätee juustokauppiaiden juustokauppoihin ja lihakauppiaiden lihakauppoihin. Kun ruuan takana on ihminen eikä tehdas tai laitos, on fiilis aivan eri. Erikoistuneisuus ilmentää rakkautta ja arvostusta ruokaan. Toista on halogeenivalaistussa hypermarketissa juokseminen, jossa elintarvikkeita kohdellaan liukuhihnalla passivisesti eteenpäin matkaavina tuotteina.

Rakastan esimerkiksi juuri ranskalaisessa ruokakulttuurissa myös sitä, että asiat ovat lähtökohtaisesti tuoreita ja säilöntäaineettomia. Leivät leivotaan aamulla ja myydään iltaan mennessä, seuraavana aamuna aloitetaan alusta. Suomalainen markettileipä saapuu kauppaan rekka-autolla jostain ja säilyy säilöntäaineiden ansiosta muovipakkauksessaan päiviä ja viikkoja. Tämä kaikki tuntuu maussa ja fiiliksessä. Marketit ovat aina samanlaisia, mutta osaisin unissanikin suunnistaa siihen pikkupatisserieen, josta ostimme kihlajaispäivämme mansikkatarteletit ja missä kahvilassa lomacroissant maistuu huumaavimmalle lomavapaudelle. Rakkaudella ja ilolla valmistettu ruoka yhdistää ihmiset ja sen äärellä tekee mieli nautiskella hi-taas-ti. Teollisesti valmistettu mikrolätty on helppo runtata mikroon ja heittää naamariin minuutissa mutta jo pelkkä sisäänrakennettu intuitio tietää, että rakkaudella ja huolella tehtyä ruokaa kohtaan käyttäydytään aivan toisin. Sitä arvostetaan läsnäololla, eikä hotkita televisiota tuijottaen. Miksi emme syö aina näin?

No mutta! Epäkohtiin keskittyminen on ajanhukkaa. Asioita ja kulttuuria voi muuttaa ja niinpä siis huomenna lauantaina 4.2.2012 avaankin ystävieni kanssa pop-up-kahvila FAKE CAKEN ovet raakaherkuista innostuneille. Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet tapahtumaa valmistellessa ja huomenna viimein koittaa se paras hetki, kun saa viimein tarjoilla aikaansaannoksia kanssanautiskelijoille ja jakaa erilaisia ruokaelämyksiä.

Olemme valinneet pääosaan tällä kertaa raakakakut, koska kokemus on osoittanut, että ihmiset haluavat vakuuttua ensiksi raa’an ruokavalion parhaista puolista. Ja sehän sopii, koska niitä riittää! Raakasuklaan maistattaminen on vuosien varrella ollut aina yhtä antoisaa, sillä se herättää ensikertalaisessa joka kerta samansuuntaisen reaktion. “Miten joku voi olla näin hyvää ja terveellistä yhtä aikaa?” Meidät on ohjelmoitu ajattelemaan, että kaikki herkullinen on syntistä terveyden kannalta mutta se ei ole totta. FAKE CAKE-missiomme on ohjelmoida kävijöidemme herkkukäsitykset uudelleen. Tule mukaan jakamaan ruokaelämyksiä, olet lämpimästi tervetullut!

Lue lisää:
Tapahtuman Facebooksivut