Aktiiviliikkuja Tuula, 62, on sairastanut seitsemän veritulppaa – ”Syy toistuviin tukoksiin on toistaiseksi tuntematon”
Tuula Paakkarilla, 62, on jatkuva lääkitys ja puhelimessaan 24/7-yhteys sairaalan päivystävään hyytymislääkäriin siltä varalta, että hän sairastuisi jälleen veritulppaan. Muuten liikunnallinen nainen elää normaalia elämää.
Tuula Paakkari tietää saavansa tarvittaessa parasta mahdollista hoitoa.
Tuula Paakkarilla, 62, on jatkuva lääkitys ja puhelimessaan 24/7-yhteys sairaalan päivystävään hyytymislääkäriin siltä varalta, että hän sairastuisi jälleen veritulppaan. Muuten liikunnallinen nainen elää normaalia elämää.
Tuula Paakkari on sairastanut seitsemän veritulppaa mutta toipunut tukoksista yleensä nopeasti.
”Sain ensimmäisen veritulppani nelikymppisenä. Polveni oli leikattu muutamaa päivää aiemmin, kun tunsin pohkeessa outoa kipua. Pohje oli muuttunut mustaksi.
Pohkeeni verenkiertoa tutkittiin ultraäänellä, mutta lääkärin mukaan sieltä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Olin hämmästynyt, sillä aktiiviliikkujana ja liikunnanopettajana tunnen kehoni. Tunsin, ettei pohkeeni ollut ennallaan.
Sinnittelin kipeän jalan kanssa muutaman kuukauden, kunnes fysioterapeuttini kehotti minua hakeutumaan uudelleen tutkittavaksi.”
”Ymmärrän, miksi hoitava lääkärini kutsuu minua pommiksi”
Pohkeestani löytyi kuin löytyikin syvä laskimotukos. Minulla oli ollut onnea, ettei se ollut lähtenyt liikkeelle ja hoitamattomana vaarantanut henkeäni.
Jalan veritulppa ei todellakaan jäänyt ainoaksi. Minulla on ollut laskimotukos vatsassa maksan porttilaskimossa, keuhkoissa, reidessä ja viimeksi reilu vuosi sitten ohutsuolen laskimossa, kaulalaskimossa ja aivojen laskimossa.
Ymmärrän, miksi hoitava lääkärini kutsuu minua pommiksi. Syy toistuviin veritulppiin on ollut toistaiseksi tuntematon. Minulla ei ole geneettistä taipumusta tulppiin.
”Jokainen veritulppani on kertonut olemassaolostaan kivulla”
”Vatsassa laskimotukos aiheutti aaltoilevan kivun, jota hoidettiin ensin työterveydessä stressivatsana. Kivun todellinen syy selvisi myöhemmin päivystyksessä.
Keuhkoveritulppani alkoi uudesta veritulpasta jalassa. Kipu alkoi samasta pohkeesta kuin aiemmin ja eteni reiteen ja nivusiin, lopulta keuhkoihin saakka. Keuhkoja puristi ja pisti – tuntui, että yskin ne ulos. Sain kylkiäisiksi keuhkokuumeen, ja vietin tuolloin sairaalassa kuusi viikkoa. Keuhkoveritulppa uusiutui lievempänä muutaman kuukauden kuluttua.
Aivoveritulppani tuli, kun olin ollut kaksi viikkoa sairaalahoidossa maksan porttilaskimon ja ohutsuolen laskimotukoksen vuoksi. Olin ehtinyt olla vain pari päivää kotona, kun heräsin yöllä räjähtävään päänsärkyyn ja pahoinvointiin. Aviomieheni kiidätti minut päivystykseen.”
Lue myös: Voiko veritulppa jäädä huomaamatta? + 12 muuta kysymystä laskimotukoksista – lääkärit vastaavat
”En jää kotiin pelkäämään pahinta”
”Minulla on ollut 13 vuotta jatkuva lääkehoito, ja puhelimessani on 24/7-yhteys sairaalan päivystävään hyytymislääkäriin. Muuten elän tavallista elämää. Liikun kehoa kuunnellen: lenkkeilen, hiihdän ja käyn kuntosalilla. En jää kotiin pelkäämään pahinta. Hyvä kuntoni, terveelliset elämäntavat ja perheen tuki auttavat. Olen toipunut tukoksistani yleensä nopeasti.
Aivolaskimotukoksestani on kulunut reilu vuosi. Jos ja kun jotain tulevaisuudessa sattuu, tiedän, että saan parasta mahdollista hoitoa ja seurantaa. En ole sairauteni kanssa yksin.”
Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 2/2022.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous