Voivatko tunteet aiheuttaa fyysisen sairauden?

Lääketieteen tohtori Helena Miranda ja psykofyysinen fysioterapeutti Karita Palomäki pohtivat tunteiden vaikutusta fyysiseen terveyteen.

Onko tunteilla, mielialalla tai ajatuksilla vaikutusta fyysisten sairauksien syntyyn?

Helena Miranda: Onko terveydenhuollon puolella yhtään ihmistä, joka voisi väittää, että mielellä ei ole vaikutusta terveyteen? On suuri määrä fyysisiä sairauksia, joissa vaikutus on selvä ja joista on tutkimusnäyttöä. Stressi saattaa laukaista ihottuman ja iso tunnereaktio aiheuttaa sydänkohtauksen. Ajattelulla ja tunteilla on vaikutusta myös joidenkin kipuoireiden kehittymisessä, voimistumisessa ja pitkittymisessä. Särkyneen sydämen syndroomassa ihminen kuolee suruun.

Karita Palomäki: Kyllä on. Kohtaamamme stressaavat ja traumaattiset elämäntapahtumat voivat olla yksi tekijä fyysisten sairauksien synnyssä. Suoraa syy-seuraussuhdetta on tuskin kuitenkaan olemassa.

Entä paranemiseen?

HM: On tutkimusnäyttöä siitä, että mielen joustavuus ja optimismi ovat yhteydessä parempaan toipumisennusteeseen vakavissakin sairauksissa.

KP: Elämistä helpottavat uskomukset – kuten usko siihen, että on arvokas ja ansaitsee hyvää – todennäköisesti edistävät hyvää elämää ja sitä kautta myös paranemista.

Jos pelkää vakavaa sairastumista, edesauttaako se sairauden puhkeamista?

HM: Uusimman aivotutkimuksen valossa ihmisestä ei enää voi erottaa psyykkistä ja fyysistä puolta. Kipu, aivan kuten tunteet ja ajatuksetkin ovat hermoimpulsseja keskushermostossa ja aivoissa. Ne viestivät keskenään ja aiheuttavat erilaisia fyysisiä reaktioita. On siis kyse biologiasta ja fysiologiasta, ei siitä että ihminen kuvittelemalla saisi kehitettyä itselleen jonkinlaisia sairauksia tai oireita.

KP: Kyllä. Pelko aiheuttaa elimistössä stressireaktion, mikä heikentää esimerkiksi immuunijärjestelmää ja voi siten vaikuttaa joidenkin sairauksien puhkeamiseen tai pahenemiseen.

Onko vakavien sairauksien kohdalla koululääketiede aina ensisijainen hoito?

HM: Ehdottomasti kyllä. On selvää, että sydänkohtausta ei kannata lähteä hoitamaan yrttiteellä tai akupunktiolla. Henkeä uhkaavan sairauden syy ja seuraukset pitää löytää ja poistaa koululääketieteen keinoin, esimerkiksi lääkkein tai leikkauksin.

KP: Vakavaa sairautta on hoidettava modernin lääketieteen keinoin. Aina ei selkeää diagnoosia kuitenkaan löydy, vaikka vaivat olisivat vakavia. Jos niihin ei ole olemassa näyttöön perustuvaa lääketieteellistä hoitoa, on järkevää kokeilla jotakin turvalliseksi ja hyödylliseksi todettua täydentävää hoitoa. Niitä voisi aivan hyvin käyttää myös lääketieteellisen hoidon tukena ja rinnalla.

Perustuvatko vaihtoehtohoidot tunteiden ja mielen manipulointiin?

HM: Vaihtoehtohoitojen sijaan puhun mieluummin lääkkettömistä tai täydentävistä hoitomuodoista. Erilaiset täydentävät hoidot luovat usein tilanteen, jossa ihminen kokee tulevansa kohdatuksi ja kuulluksi. Tällaista empaattista hoivavaikutusta on aivotutkimuksen puolella tutkittu ja huomattu, että sillä on suuri oireita lievittävä vaikutus. Empaattisessa hoivavaikutuksessa on valtava potentiaali, jota alikäytetään suomalaisessa terveydenhuollossa.

KP: Se, että hoivavaikutus otetaan hoidossa aktiiviseen ja tietoiseen käyttöön, ei ole manipulointia vaan potilaan luontaisen itseparanemisen kyvyn edistämistä.

Onko vaihtoehto-hoidoista saatu hyöty ja paranemisen tunne kuvittelua?

HM: Syöpää, diabetesta tai sepelvaltimotautia ne eivät paranna, mutta on olemassa paljon kehon ja mielen oireita, joihin niillä on selvä vaikutus. Kipu on yksi niistä.

KP: Sairaus on paljon enemmän kuin se, mitä laboratoriotulokset kehon tilasta kertovat. Jollekin se voi olla merkki elämän käännekohdasta – kehon, mielen ja sielun kutsusta pysähtyä. Tällaisessa tilanteessa täydentävät hoidot voivat olla suurena apuna paranemisessa ja eheytymisessä.

Jos hoidon vaikuttavuudesta ei ole tutkimusnäyttöä, ei voi väittää, että se vaikuttaa. Totta vai tarua?

HM: Olen tehnyt 20 vuotta tieteellistä tutkimusta ja huomannut, että sitä tutkitaan, mitä rahoitetaan. Lääkehoitoja tutkitaan, koska lääkefirmat sponsoroivat tutkimuksia. Täydentävissä hoitomuodoissa eivät liiku samanlaiset rahavirrat. Siksi tutkimus ei saa rahoitusta yhtä helposti eikä tutkimuksia kerry. Jos asiaa on tutkittu ja on huomattu, että vaikuttavuutta ei ole, voidaan perustellusti sanoa, että sitä ei ole. Mutta jos sitä ei ole edes tutkittu, vaikuttavuudesta ei voida sanoa mitään.

KP: Auttamis- ja hoitotyön arjessa ei saisi koskaan vähätellä potilaan omaa kokemusta. Jos olisin tutkija, olisin erityisen kiinnostunut siitä, miten ihmiset kokevat oman paranemisensa.

Pitäisikö enkeliterapian kaltaiset uskomushoidot kieltää?

HM: Jos nämä parantajat väittävät pystyvänsä parantamaan syöpää tai muita vakavia sairauksia, se on epäeettistä ja kysymys on aiheellinen. Jos kyseessä on yksi lisäkeino lievittää ihmisen tuskaa esimerkiksi syöpään liittyen, miksei tällaista voisi olla tarjolla?

KP: Ei. Jokainen aikuinen selväjärkinen ihminen voi itse valita, millaista hoitoa haluaa kokeilla. Kannatan kuitenkin täydentävien hoitajien rekisterin perustamista ja virallista valvontaa.

Oletko itse saanut apua vaihtoehtohoidoista?

HM: Minulla on vaikea iskiaskipu ja nivelrikko. Hakeudun säännöllisesti akupunktioon ja hoidan kipuani musiikin kuuntelulla sekä harrastamalla mindfulnessia ja pilatesta.

KP: Olen avoin kaikenlaisille hoidoille. Energiahoidoista oli muutama vuosi sitten suuri apu, kun olin hyvin stressaantunut kriisin jälkeen. Itsehoidollisesti harjoitan muun muassa EFT:tä, TRE-”tärinäterapiaa” ja teen kehotietoisuusharjoituksia.

Elävätkö positiivisesti asioihin suhtautuvat pidempään?

HM: Kyllä, näin on.

KP: Uskon, että optimistisuus, oman elämän haltuunotto sekä selviytymiseen suuntautuminen tukevat terveyttä ja vaikuttavat myös eliniän odotteeseen.

Lue myös:

Tunteiden tikapuut auttavat ymmärtämään omaa sisintä – tunnista, missä kohtaa tunne-elämääsi olet tällä hetkellä

Milloin ahdistus ei ole enää normaalia? 6 paljastavaa oiretta