Julkkikset

Kolmen lapsen isä Ville Pusa kertoo karistaneensa itsekkyyden elämästään: ”Kerron tytöille joka päivä monta kertaa, miten paljon heitä rakastan”

Uutta musiikkia 15 vuoden tauon jälkeen julkaiseva Ville Pusa, 47, on pyristellyt irti Peter Pan -syndroomasta ja kypsynyt. Kolmen lapsen isän elämä ei enää pyöri oman navan ympärillä.

Teksti:
Anneli Juutilainen
Kuvat:
Jonne Räsänen

– Olen muuttunut. Minulla on aina ollut Peter Pan -leima otsassa. Olen aina ollut se nuori kundi, joka ei ikinä aikuistu, Ville Pusa sanoo.

Uutta musiikkia 15 vuoden tauon jälkeen julkaiseva Ville Pusa, 47, on pyristellyt irti Peter Pan -syndroomasta ja kypsynyt. Kolmen lapsen isän elämä ei enää pyöri oman navan ympärillä.

Jos nyt yksi kokis kuitenkin. Ja siihen kylkeen jokin mehevä leivos, vaikkapa mansikkaviineri. Muusikko Ville Pusa kertoo vähentäneensä sokerinkulutusta.

– Ikäännyttyäni olen ruvennut pitämään enemmän huolta hyvinvoinnistani, koska haluan elää pitkän elämän, taluttaa kaikki kolme tytärtäni alttarille ja nähdä lapsenlapseni, kertoo Ville, jonka tytöt ovat nyt 4-, 7-, ja 12-vuotiaita.

Takavuosina muusikon työhön liittyi vahvasti myös alkoholi mutta ei enää.

– Se on iän tuomaa viisautta. Eikä minulla olisi enää aikaa ottaa kuppia samalla tavalla kuin ennen. Kolme lasta ja hirveä työmäärä hillitsevät niitä himoja tehokkaasti.

Uutta musiikkia 15 vuoden tauon jälkeen julkaiseva Ville sanoo olevansa muutenkin hyvin erilainen mies kuin ennen.

– Olen muuttunut. Minulla on aina ollut Peter Pan -leima otsassa. Olen aina ollut se nuori kundi, joka ei ikinä aikuistu. Nyt olen vihdoin kasvanut aikuiseksi.

”Kaikki ei pyöri enää oman napani ympärillä”

Villelle aikuistuminen tarkoittaa rauhoittumista.

– Nykyään osaan olla läsnä tässä hetkessä, eikä minulla ole tarvetta olla koko ajan kaiken säpinän keskipisteenä. Ennen puskin aina kauhealla kiireellä eteenpäin.

Aiemmin Ville vastasi pikavauhtia jokaiseen viestiin ja puheluun myös loma-aikoina. Nykyään hän laittaa joskus puhelimen kiinni tai jättää sen jopa kotiin.

– Elin vuosia artistiputkessa ja kuplassa, jossa oma urani ja musani olivat maailman tärkeimmät asiat. Ura meni kaiken edelle. Teki hiton hyvää irrottautua siitä, keskittyä muihin duuneihin ja perhearkeen. Olen ymmärtänyt sen, että kaikki ei pyöri enää oman napani ympärillä. Itsekkyys on karissut pois.

– Ennen kaikki tapahtui urani ehdoilla ja perheen menot suunniteltiin sen mukaan. Tajusin, ettei niin voi jatkua. Nyt ymmärrän, että Ilmatieteen laitoksella meteorologina työskentelevän vaimoni Riikan työ on vähintään yhtä tärkeää kuin minun työni – ehkä jopa tärkeämpää, mikäli ilmastonmuutosta vastaan halutaan taistella.

Liekki puuttui

Musiikillisesti 47-vuotias Ville ei juurikaan eroa kolmekymppisestä Ville Pusasta. Uutuussingle Ödets land ja muut uudet biisit ovat edelleen tuttua Pusaa eli ruotsinkielistä melodista poppia ja voimakkaita kertosäkeitä. Miksi Ville lykkäsi comebackiaan niin pitkään?

– Aiemmin en vain ollut valmis. Oikeanlainen liekki puuttui, eikä ilman sitä voi tehdä taidetta.

Vaikka Ville ei ollut tehnyt itselleen musiikkia vuosikausiin, hän oli koko tuon ajan työskennellyt musiikillisten viihdeohjelmien ja musikaalien parissa sekä säveltänyt kappaleita eri artisteille.

Lopulta viime syksynä Riikka-vaimo ilmoitti puolisolleen topakasti: ”Nyt teet sen levyn!” Vaimo muistutti, että tärkeintä ei olisi se, menestyisikö albumi vaan se, että Ville vihdoin lopettaisi jahkailun ja ryhtyisi toimeen.

– Silloin tajusin, että jos nyt kuolisin enkä olisi tehnyt levyä, kuolinvuoteella harmittaisi.

”Lapset ovat kukkia, joiden pitää antaa kasvaa”

Viime vuosina Ville on käsitellyt mielessään myös paljon tähänastista elämäänsä ja sen vaiheita: varhaislapsuutta Ruotsissa, 1990-luvulla Hype-musikaalista alkanutta pyöritystä, nuoruusvuosien kovinta julkisuushuumaa…

Ja toki omaan identiteettiin on vaikuttanut vahvasti kolmen lapsen isänä oleminen. Vaikka arki on usein melkoista hulinaa ja kaikkien harrastuksiin kuskaamista, se on Villen mielestä ”tosi siistiä”. Kaikkein parasta yhteistä ajanvietettä on Trivial Pursuitin ja muiden lautapelien pelaaminen tyttöjen kanssa.

Tytöt tykkäävät laulamisesta, ja nyt 4-vuotias on ilmoittanut haluavansa rummut. Ville pitää tärkeänä sitä, että lapset saavat etsiä oman tiensä ilman pakottamista tai tuputtamista.

– En ole koskaan laittanut heitä soittotunneille, koska haluan heidän itse löytävän oman kipinänsä. Lapset ovat kukkia, joiden pitää antaa kasvaa ja joita pitää tukea. Nyt toteutan sitä ostamalla sähkörummut.

– Kerron tytöille joka päivä monta kertaa, miten paljon heitä rakastan. Ehkä jopa liikaakin, koska 4-vuotias huokaa nykyään takaisin, että kyllä mä pappa tiedän jo.

X