Jyrki Lehtolan kolumni: Kasvatus alkaa kotoa – eikä se tarkoita vain omien mielipiteiden jakamista lapsille

Meillä aikuisilla on lapsia suuremmat ongelmat muuttuneen maailman kanssa, ja ongelmia käsitellessämme käytämme usein hyväksi lapsiamme ja heille keksimäämme herkkyyttä, kirjoittaa Jyrki Lehtola.

Tyttäreni oli tarhaikäinen nähdessään leikkipuistossa ensimmäisen käytetyn huumeruiskun. Sen jälkeen hän on nähnyt liki päivittäin Helsingin keskustassa huojuvia aikuisia sammuneina, kaatumassa, törmäilemässä toisiinsa, huutamassa törkeyksiä toisilleen ja tappelemassa toistensa kanssa.

Hän on nähnyt mitä todennäköisemmin myös seksistisen jäätelömainoksen, mutta ei ole kiinnittänyt siihen suurtakaan huomiota, koska katse on jäänyt aikuiseen kerjäämässä mainoksen edessä.

Hän on myös hölmön isänsä takia joutunut liian nuorena kuuntelemaan autossa popkappaleita, joiden sanoman voi tulkita kyseenalaiseksi ihmisen, naisen tai maailman halveksumiseksi tai vääränlaisten elintapojen puolustamiseksi. Nykyään hän kuuntelee sellaisia kappaleita itse.

Tyttärelläni on Instagram-tili, joka on yksityinen, ja hyvä niin, koska satavuotiaan isän ei pidä tietää tai ymmärtää kaikkea nuorten elämästä.

Perheen nuorempi tytär on myös Instagramissa. Tili on julkinen ja liittyy hänen rakastamiinsa fantasiakirjoihin. Tilillä on paljon seuraajia. Heistä osa on täysi-ikäisiä miehiä, joilla voi olla muutakin mielessään kuin lasten piirtämät eläinhahmot, ja tämän nuorempi tytär tietää: tietoa omista liikkeistä ei anneta, omia kuvia ei jaeta, tuntemattomille miehille ei vastata. Siinähän katselette aikuiset miehet mielikuvituseläinten kuvia.

Sata vuotta sitten omassa lapsuudessani Tampereella vaarallisinta oli se, jos sanoi ”mä” eikä ”määä” tai käveli kaupungilla ilman Tappara- tai Ilves-pipoa.

Nykyään kaikki on monimutkaisempaa ja vaarallisempaa ja maailman rikkonaisuus tulee lasta vastaan päivittäin kaikkialla.

Lapset ovat tämän kanssa sinut. He ovat siihen tottuneet ja näyttävät lähinnä kyllästyneiltä, kun aikuinen alkaa viidennentoista kerran varoittaa, että kuunnelkaas nyt, paljastan teille, että siellä internetissä liikkuu kaikenlaisia ihmisiä.

Meillä aikuisilla on lapsia suuremmat ongelmat muuttuneen maailman kanssa, ja ongelmia käsitellessämme käytämme usein hyväksi lapsiamme ja heille keksimäämme herkkyyttä.

Toisin kuin lapsemme, me olemme aivan liian hauraita tähän maailmaan.

Jäätelömainos ahdisti, nakkimainos ahdisti, tv-ohjelma ahdisti, väärä ihmiskuva ahdisti.

Tuleeko kenellekään muulle mieleen tästä lelusta jotain seksuaalisesti kyseenalaista? Olisi syytä tulla!

Ärsyttää, ettei Peppi Pitkätossun maailma ole sellainen kuin haluaisin maailman olevan! Miksei ennen oltu erilaisia, en kestä!

Televisiosta tuli 40-luvulla tehty elokuva, joka ei vastannut vuoden 2019 arvojani!

Kun tämän lapsille tarkoitetun kappaleen kuuntelee korvatulpat päällä, siinä tuetaan rivien välissä stereotyyppisiä sukupuoliasetelmia.

Eniten meitä aikuisia järkyttää historia. Se, millainen maailma oli joskus ja miten tuota maailmaa kuvattiin ja millaisia asenteita itsekin jouduimme kohtaamaan. Siksi me haluamme kieltää historian ja vaadimme, että esimerkiksi Mark Twainin nuortenkirjojen hahmot käyttäytyisivät niin kuin vuonna 2019 kuuluu käyttäytyä. Siinä katoaa pesuveden mukana aika monta lasta, tarinaa ja kulttuuria.

Kasvatus alkaa kotoa eikä se tarkoita vain omien mielipiteiden jakamista lapsille.

Se tarkoittaa myös asenteen ja suhteellisuudentajun jakamista esimerkin avulla.

50-luvulla yleinen suhtautuminen tyttöjen kokemaan ahdisteluun oli, se, että ”ite kerjäsit, kun oot tyttö”. Vuonna 2019 suuri osa tytöistä tietää, kuinka toimia epäilyttävän sedän lähestyessä. Turvallisia aikuisia, jotka osaavat toimia ja suhteellistaa, löytyy paljon.

Ja sitten löytyy lasten ylisuojelua, jossa varjelemme lastamme väärältä ympäristöltä, vääriltä asenteilta ja historialta. Samalla me annamme lapselle vahingollisen viestin aikuisuudesta ja vaikeuksien sekä pettymysten hallinnasta.

Me kasvatamme heidät siihen, että on oikein järkyttyä normaalielämästä. On oikein olla yliherkkä muiden virheille. On oikein pitää omia arvojaan universaaleina totuuksina. On oikein tehdä omasta tunteesta sellainen numero, että kaikki muu ympäriltä katoaa.

Ei ole. Se on kasvatuksellisesti vaarallinen malli, jota noudattamalla lapsi tekee omasta selviytymisestään vaikeampaa.