Kolumnit

Marianna Stolbowin kolumni: Jokaiselle tekee hyvää elää välillä askeettisemmin – siksi paasto sopii myös uskonnottomille

Paasto on hyödyllinen tapa riippumatta itse kunkin uskonnollisuuden asteesta. Tarvitsemme rauhoittumista ja kohtuullistamista, ja viime kädessä paasto opettaa luopumista, kirjoittaa ortodoksiperheeseen syntynyt Marianna Stolbow.

Teksti:
Marianna Stolbow

Paasto on hyödyllinen tapa riippumatta itse kunkin uskonnollisuuden asteesta. Tarvitsemme rauhoittumista ja kohtuullistamista, ja viime kädessä paasto opettaa luopumista, kirjoittaa ortodoksiperheeseen syntynyt Marianna Stolbow.

Olen molempien vanhempieni sukujen perintönä syntynyt ortodoksiperheeseen. Suhteeni aiheeseen on vaihdellut vuosien saatossa. Kotikasvatukseni ei köyttänyt minua siihen vakavin vaatimuksin tai tiukoin sitein. Elämä itsessään koskettavine käänteineen on vienyt minua hitaasti mutta varmasti yhä vain lähemmäksi aihetta.

Laskiaisena laskeuduimme paastoon. Tunnettua on, että silloin luovutaan lihasta ja maitotuotteista. Mutta tarkoitus on myös irtaantua kaikesta turhasta, päästää irti arjen älämölöstä. Siksi tällainen 40 päivän paasto lienee monelle mieleen.

Paastoon laskeutumisen sunnuntaita – laskiaista – kutsutaan myös sovintosunnuntaiksi. Silloin papisto pyytää anteeksi erheitään kirkkokansalta ja läsnäolijat yksi kerrallaan myös toisiltaan. Samoin kotona läheisiltään.

Oli kirkoista tai uskonnoista mitä mieltä tahansa, sekä paastossa että anteeksipyytämisissä on järkeä.

Se, että vuosi rytmittyy ajankohtiin, jolloin otetaan rauhallisemmin niin ruoan kuin kaikenlaisten elämänilojen suhteen, palvelee monin tavoin.

”Ajoittainen asketismi tekee hyvää itse kullekin, koska vähemmän tekemistä, riehumista, kiirettä.”

Ajoittainen asketismi tekee hyvää itse kullekin, koska vähemmän tekemistä, riehumista, kiirettä.

Tarvitsemmekin paastoa uskonnoista riippumatta, sillä kaipaamme kaikki lomaa milloin mistäkin. Aivan viimeisimpinä ovat tulleet somepaastot, sillä ihmiset saavat yhä useammin tarpeeksi aivan kaikesta – jopa toistensa kuvista.

Anteeksipyytäminen toinen toisiltaan puolestaan pitää mukanaan myös anteeksiantamisen. Se, jos jokin, on hankalaa, mutta tekee hyvää ihmismielelle. Sillä on samanlainen vaikutus kuin ruokavalion tarkistamisella: olo kevenee, kun kantaa vähemmän kaunaa mukanaan.

Samaan aikaan kun elää itse vaatimattomammin, jotain jää myös säästöön, ja sen puolestaan voi jakaa enemmän tarvitseville. Sekin on paaston tarkoitus. En tarvitse koko ajan kaikkea ja mahdollisimman paljon. Päinvastoin. Less is more.

”En tarvitse koko ajan kaikkea ja mahdollisimman paljon. Päinvastoin. Less is more.”

Mainiota on, että aivan kaikista eläinkunnan tuotteista luovutaan ajoittain kokonaan ja kaikkien toimesta. Ruoka ei kuitenkaan ole tosiaankaan paaston syvin merkitys. Monin tavoin maltillisemman tien valitseminen tuo kaikille etuja. Kuormitamme vähemmän niin mieltämme, kehoamme kuin maapalloakin. Jokainen hyötyy.

Kun olimme nuoria, eivät perheeni paastovaatimukset olleet alkuunkaan kovia. Piinaviikolla ei kuitenkaan sopinut käydä leffassa saati kavereiden kanssa bilettämässä. Myöskään musiikin ”hillitön” kuuntelu ei äidin mielestä sopinut. Teineille tila oli piinaava.

Asiaan saatiin ratkaisu, kun veljeni löysi Andrew Lloyd Webberin Jesus Christ Super­star -teoksen. Siinä samaiset tapahtumat, joista kirkossa luettiin, käytiin läpi rock-oopperan muodossa. Kenelläkään ei ollut sanomista, kun kappaleiden sanoitukset kunnioittivat pääsiäiseen valmistavia tapahtumia. Opimme paljon, ja mieleen painui sellaisiakin aspekteja, jotka olivat uskonnontunneilla menneet toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Aikuisiällä nyhtökaurat ja soijarouheet ovat tuoneet helpotusta ja vaihtelua tehden ympärivuotisen lihasta kieltäytyjän ruokapaaston aivan erilaiseksi kuin mitä se joskus on ollut.

Kaiken kaikkiaan paaston tavoitteena on elintapojen hallitseminen. Juhlavasti ilmaistuna harjoitamme henkistä kasvua ja pyrimme tulemaan hieman enemmän ”Jumalan kaltaisiksi”.

Onkin terveellistä ajoittain kokeilla, hallitsenko minä somen käyttöäni vai se minua. Kumpi päättää kassajonossa, minä vai karkkipussi, tuleeko se mukaan.

”Laajemmin ymmärrettynä paastossa on kyse luopumisen opettelusta”

Laajemmin ymmärrettynä paastossa on kyse luopumisen opettelusta. Ja se, jos mikä, on elämään opettelua, sillä siitä elämämme koostuu.

Siksikin tällainen hengellinen, henkinen ja fyysinen paasto tekee muutaman kerran vuodessa oikein hyvää jokaiselle uskontokunnasta riippumatta.

Marianna Stolbow

Marianna Stolbow on kirjailija ja kouluttaja, joka etsii vastausta kysymykseen,
mitä rakkaus on.

X