Sallikaa heterolasten tulla minun tyköni
Sen hääkakun päällä oli kaksi marsipaanisulhasta. Toisella vaalea, toisella tumma tukka ja kakku tyylikästä valkosuklaata niin kuin homot vain osaavat, olla viimeisen päälle tyylikkäitä. Häät olivat romanttisen rennot ja paljon paremmat kuin yhdetkään heterohäät pitkään aikaan. Näissä oli ainakin rakkautta ja oikeita onnen kyyneleitä.
Tyttäreni oli morsiusneito, poikani keskittyi tanssiin ja irtokarkkeihin. Kumpikaan lapsista ei kysynyt, voiko kaksi miestä mennä naimisiin, koska he selvästi menivät ja siinä se. Ei tehdä siitä numeroa, kun se ei mikään numero ole.
On se surullista, jos 4-vuotias on viisaampi kuin valtiovalta tai kirkko rakkauden edessä. Tai on se loogistakin, lapsen rakkaus on puhdas ja vilpitön. Minusta kirkon lähimmäisen rakkaus ei sitä ole valitessaan ketkä sille kelpaavat. 50 prosentin varmuudella eroavat heterot teeskennellyn oloisine satuhäineen kyllä kelpaavat, homot eivät.
Kirkkouskoni rapisee. Vaikka lapseni on kastettu Uspenskin katedraalissa ilomenoin ortodokseiksi, en voi opettaa heille rakkautta kirkon oppien mukaan, koska minusta rakkaus ei hyväksy vain heterolapsia vaan tosi rakkaus hyväksyy jokaisen. Eikö Jumalan sanoma kuitenkin ole rakkauden sanoma?
Sellainen kirkko, joka hyväksyy vain osan kansasta, on muutoksen edessä. Muutoksen tulisi lähteä siitä, että kirkko ja valtio eroavat toisistaan niin, että kirkko tai kirkot eivät enää voisi kerätä veroja kansalta vaan kaikkien uskonnollisten yhteisöjen tulisi kerätä itse varansa jäseniltään. Näin automaattirahoitteisuus poistuisi ja kirkkoja rahoittaisivat vain kunkin yhteisön linjaan todella uskovat jäsenet.
Koska kirkoilla on hoidettavinaan tärkeitä tehtäviä esimerkiksi lapsi- ja nuorisotyössä sekä parisuhderintamalla, näihin valtio voisi tarjota rahoitusta verovaroista myös jatkossa. Kirkkoja pitäisi tukea myös maisemanhoidossa, sillä kirkot ja hautausmaat ovat suomalaisen kylänraitin eittämätöntä ydinnäkymää.
Virallinen avioliittoon vihkiminen tapahtuisi maistraatissa ja maistraatti olisi ainoa taho, joka voi lain edessä tehdä kansalaisista toistensa aviopuolisoita. Jos sen jälkeen pari haluaisi järjestää minkä hyvänsä kirkkokunnan mukaisia menoja, se olisi parin oma asia.
Se mikä muuttuisi olisi kirkon oikeus viralliseen vihkimiseen – ja sen mukana oikeus jaotella ihmiset niihin, jotka kelpaavat Jumalan kasvojen eteen eli heteroihin ja niihin toisiin eli ei-heteroihin.
Kun eduskunnan lakivaliokunta äänesti kumoon tasa-arvoisen avioliittolain, se aliarvioi pahasti Suomen kansaa. Lakivaliokunnan jäsenet äänestivät tasa-arvon vastaisesti, koska he kuvittelivat äänestävänsä kuten heidän äänestäjänsä – eli jatkokautensa mahdollistajat – haluavat heidän äänestävän.
Lakivaliokunnan jäsenet unohtivat, että Suomen kansa ja sen syvät rivit ovat hiljaisen sivistynyttä ja kovia kokenutta. Siis sellaista kansaa, joka ihan siellä viimeisellä viivalla ymmärtää poljettua ja sorrettua kansanosaa.
Samasta syystä Suomen kansa ei ole homoliittojen takapajula, vaikka lakivaliokunnan jäsenet Suomesta takapajulan haluavat tehdä. Muutos lähtee vasta, kun on petytty pohjia myöten.
Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat ovat vedonneet perinteisen avioliiton pyhyyteen yhteiskunnan tukipilarina, johon kajoaminen romuttaa moraalin.
Millaisia ne ovat, ne pyhät perinteiset avioliitot? Ne ovat niitä, joissa etsitään seksiseuraa siihen tarkoitukseen varatuilla nettisivuilla. Niitä, joissa mennään naimisiin vain rahan takia ,tai joissa pysytään vain lasten takia. Ja niitä, joissa ei välitetä lapsista pennin vertaa.
Sellaisia ovat ne pyhät avioliitot, joihin homoliittojen vastustajat vetoavat. Ne miehen ja naisen väliset rakkausliitot.
Rakkaus on lahja tässä muuten niin lahjattomassa maailmassa. Jos joku sen lahjan löytää ja vielä haluaa rakkautensa muille paljastaa, olkoon hyvä niin.
Rakkaus ja halu osoittaa sitä julkisesti eivät saa tehdä kenestäkään kakkosluokan kansalaista.
Kommentit
Tasa-arvoisessa avioliittolaissa ei ole kyse kirkkohäiden ”sallimisesta” kaikille, vaan siitä, että kaikilla ihmisillä olisi oikeus samanlaiseen ja samanarvoiseen liittoon Suomen kansalaisina. Kuten Sari kirjoitti, niin sen jälkeen jokainen pari voisi itse päättää haluaako liitolleen jonkun uskontokunnan mukaisen siunauksen. Varmasti on myös samaa sukupuolta olevia pareja, jotka ovat uskonnollisia ja haluaisivat kirkkohäiden mahdollisuuden, mutta se on tosiaan eri uskontojen oma asia kuinka suvaitsevia ovat ja haluavatko menettää jäseniään kieltämällä heiltä kirkkohäiden mahdollisuuden. Itse en kirkkohäitä kaipaa, koska olen ateisti.
Kommentit
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Niin kauan kuin se mielipide ei vaikuta ihmisten tasavertaisiin oikeuksiin, esimerkiksi juurikin avioliiton suhteen. Tasa-arvoiset oikeudet sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta on asia, jonka tulisi olla automaatio.
Miksi otsikoit kolumnisti noin. Arvotat lapset seksuaalisen suuntautumisen mukaan. Onko tämä suvaitsevaisuutta?
Aika ärsyttävää ehkä tarkoituksella. Annat ymmärtää itse olevasi parempi ihminenen kuin suurin osa kansastamme. Menepä itseesi ja mieti lisää omaa asennettasi
Hyvä Sari! Taas asiallinen ja osuva kirjoitus. Olen kanssasi aivan samaa mieltä, ja moni muukin suomalainen Luojan kiitos (kansalaisaloitteessa jo yli 100000 nimeä tämän asian puolesta). Itse elän heteroliitossa onnellisesti, enkä ymmärrä mikä oikeus minulla olisi kieltää tai määrätä toisten elämästä, olivat sitten heteroja tahi ei. Samat oikeudet kaikille.
hyvä kirjoitus, täyttä asiaa! Ja osuu ja uppoaa, kuten kommenteistakin huomaat. Mari maalta: onko siis niin, että lapsia ei saa arvottaa, mutta kun heistä tulee aikuisia, niin arvottaminen seksuaalisen suuntautumisen mukaan onkin yhtäkkiä sallittua? Voisitko Mari maalta vielä kertoa, että missä vaiheessa se arvottaminen muuttuu sallituksi, ihan 18-vuotissyntymäpäivänä vai kenties jo murrosiässä, kun ensirakkaus iskee?
Helin kirjoittaa hauskasti ja napakasti, elämämakuisesti ja hersyvästi. Erityisesti mieleeni ovat jääneet hänen kolumninsa perheen Amerikan vuosien ajoilta, tosin eräässä toisessa lehdessä. Tässä kohdin kuitenkin ihmettelen näin voimakkaan poliittisen kannanoton esittämistä leimallisesti ei-poliittisessa naistenlehdessä. Avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto, joka ei muuksi muutu vaikka mahdollinen liberaali hallitus jatkossa hyväksyisi sukupuolineutraalin ’avioliittolain’. Suomessa Ranskaa pidetään sivistysmaana,ja ranskalaisia ihaillaan, mutta kun ranskalaiset riippumatta katoliseen kirkkoon kuulumisesta- Ranskahan on leimallisesti maallinen valtio- lähtivät suurin joukoin puolustamaan perinteistä avioliittoa, Suomen valtamediassa oltiin aivan kummissaan. Suomen mediailmasto on yhden ’oikean’ mielipiteen ilmasto, ja tätä suosittua mielipidettä Helinkin kannattaa, ikävä kyllä. Homoliittoja vaativien perässä seuraa muitakin ’liittoja’ vaativia, eikä näille vaatimuksille näy loppua, jos avioliittokäsitystä lähdetään muuttamaan. Adressi perinteisen avioliiton puolesta kerää netissä muuten nimiä myös. Ehkä Anna-lehdessä voitaisiin haastatella jotakuta tämän myönteisen adressin allekirjoittanutta? kiitos.
Kiitos, Sari, todella hienoista kolumneistasi! Niitä on aina kiva lukea ja tästäkin kolumnistasi olen kanssasi aivan samaa mieltä!
Sari Helin antaa ymmärtää, että vain sateenkaarihäissä on rakkautta ja siellä vain itketään oikeita onnenkyyneleitä ja heterohäät ovat pelkästään teeskentelyä, joka päättyy ennenpitkää eroon. Kyllä se tasa-arvo on tasa-arvoa toiseenkin suuntaan. Heterotkin voivat rakastaa avoimesti, oikeasti ja elämänsä loppuun asti. Rakkaus (ja tyylitaju) ei katso sukupuolta.
Hyviä ja huonoja ihmisiä parisuhteineen kaikkineen löytyy meistä kaikista. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen eivätkä ne tee ihmisestä huonompaa tai parempaa. Perustuslaki on kuitenkin laki, ei mielipide ja tällä hetkellä avioliittolaki kaipaisi päivityksen 2010-luvulle.
Kirkosta ja valtiosta kolumnisti kirjoitti kyllä ihan asiaa.
Sukupuolineutraaliavioliittolaki ei ole mielipide-, vaan ihmisoikeuskysymys. Sari puhuu asiaa, vaikka syyllistääkin kirkkoa aika rankasti. Tietääkseni monet ainakin luterilaiseen kirkkoon kuuluvista kannattavat lakimuutosta, ja vastustajia on pieni prosentti. Raamattukaan ei suoraan kiellä homosuhteita, vaan kannustaa ehdottomaan rakkauteen ”valuvioista” välittämättä.
Toivoisin taas kerran toimittajan perehtyvän asioihin ja olevan tarkka ilmaisuissaan ennenkuin kirjoittaa mitään lehteen:
a) Hän puhuu ylipäätään kirkosta vaikka tekstistä käy tarkkaan ottaen ilmi, että hänen kokemuksensa liittyy ortodoksiseen kirkkoon. Mutta kun sitä ei ole soveliasta arvostella, niin yleistetäänpä kritiikki valtakirkkoon unohtaen mm. piispa Askolan Lähetysjuhlilla suorittama homoparin siunaaminen lähetystyöhön – luterilaisen kirkon linjan mukaisesti.
b) Kun puhutaan kirkollisverosta on muistettava, että kaikkien uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmaksut ovat siinä mielessä veroluonteisia, että ne ovat suoraan ulosottokelpoisia. Se, että luterilainen ja ortodoksinen kirkko perivät jäsenmaksunsa verotuksen yhteydessä, on kirkkojen ja valtion välinen palvelusopimus – ja valtio osaa kyllä rahastaa tuosta palvelusta omansa pois.
c) Suomessa kirkot ja valtio ovat jo nyt erillään. Se että meillä on olemassa erikseen luterilaista ja ortodoksista kirkkoa koskevat kirkkolait, eivät tätä muuta miksikään – onhan meillä myös Laki metsänhoitoyhdistyksistä! Mikäli jokin asia Suomessa on merkityksellinen, sitä yleensä säädellään lailla.
d) Avioliittoasioissa rekisteröityneiden uskonnollisten yhdyskuntien papisto käyttää valtion sille delegoimaa valtaa – samaan tapaan kuin katsastusfirmat tarkastavat valtion puolesta ovatko autot ajokuntoisia – tai nykyisin yksityistetyt yliopistot antavat valtion hyväksymiä oppiarvoja.
Uskontojournalismin taso Suomessa on luvattoman heikkoa – nuokin kömmähdykset olisi ollut helppo välttää jos olisi luetuttanut artikkelin jollain teologilla etukäteen. Kritiikkiä toki saa esittää mutta olisi suotavaa, että toimittaja tietäisi mitä kritikoi.
Raamattuhan kieltää homouden, miksi siis kirkon tai kenenkään muunkaan se hyväksyä.
Erittäin hyvä kirjoitus. Usein ihmettelen sitä, että vaikka elämme vuotta 2013, olemme tässä homo- ja lesbosuhteiden asiassa kehitysmaan tasolla. Onneksi kansalaisaloite on saanut erittäin suuren suosion ja sen on jo pakko näkyä aikanaan päätöksenteossa.
Kiitos.
Kristittynä haluan painottaa, että otsikossa käytetty sitaatti on mukaelma Jeesuksen sanoista, mutta evankeliumien mukaan Jeesus ei koskaan sanonut mitään homovastaista. Ymmärrän kuitenkin kirjoituksen sisällön. Jo alkukristityt tekivät Kristuksen nimessä tekoja, jotka olivat ristiriidassa alkuperäisen sanoman kanssa, joka nähdäkseni on nimenomaan tasavertaisuus.
Mitäs sanomista raamatulla on avioeroihin, aviorikkojiin, sunnuntaina töissä käyviin ja seksuaalista väkivaltaa kohdanneisiin? Viimeksi mainitut pitää muistaakseni kivittää. Jepjep. Saat parkkeerata argumenttisi invapaikalle.
Jeesus muistaakseni taas oli aika tasa-arvoinen mies, käski rakastaa ja kaikkea. Sitä lisää. Minä en näe oikeutenani seistä toisten onnen edessä.
Mistä lähtien kirkko on ainoa paikka jossa voi avioitua? Itse en ymmärrä miksi homoparit edes haluavat mennä naimisiin kirkossa, kun se ei tue heidän näkemystään rakkaudesta..?
Kirjoitus on oiva esimerkki, kuinka tunteisiin vetoavat sanat vaikuttavat asenteisiimme. Maailmaa voidaan muuttaa siihen suuntaan, mihin haluamme (enemmistö). Raamatussa Jumala ilmoittaa itsensä ja tahtonsa meihin ihmisiin nähden. Hän on luonut kaiken, mitä näemme ja senkin mitä emme näe. Hän on antanut Raamatun kautta meille ohjeet, kuinka elää ja varjella maailmaa ja sen päällä eläviä. Sukupolvi toisensa perään tavoittelee yhä parempaa elämänlaatua. Tämä tavoittelu tapahtuu fiilispohjalta ja mielihyvän tuottamisen kautta. Se tie on kuitenkin tuhon tie… ja sitä tuhoa saamme itsekukin todistaa tänäkin päivänä. Ihminen rapautuu ja rappioituu itse valitsemallaan tiellä. Jumalan haluama tie on erilainen, mutta harvaa se kiinnostaa nykyisin.
Tasa-arvoisessa avioliittolaissa ei ole kyse kirkkohäiden ”sallimisesta” kaikille, vaan siitä, että kaikilla ihmisillä olisi oikeus samanlaiseen ja samanarvoiseen liittoon Suomen kansalaisina. Kuten Sari kirjoitti, niin sen jälkeen jokainen pari voisi itse päättää haluaako liitolleen jonkun uskontokunnan mukaisen siunauksen. Varmasti on myös samaa sukupuolta olevia pareja, jotka ovat uskonnollisia ja haluaisivat kirkkohäiden mahdollisuuden, mutta se on tosiaan eri uskontojen oma asia kuinka suvaitsevia ovat ja haluavatko menettää jäseniään kieltämällä heiltä kirkkohäiden mahdollisuuden. Itse en kirkkohäitä kaipaa, koska olen ateisti.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous