Kalastajan vaimo

Jouluihmeitä

Teksti: Johanna Alvestad
ai ainakin haluan uskoa, että jouluna aina tapahtuu vähän ihmeitä. Ei mitään suuria, mutta pientä taikaa.
Kuten tänään kun kipaisin nopeasti aamulla lähikauppaan hakemaan aamupalaa. Meillä on ollut kahdeksan tai kuusi lasta aamupalalla viikonloppuna ja jotenkin leipä loppuu nopeammin. No tänä aamuna sitten tuttu kauppias innostui nähdessään minut, sillä postissa oli mun noutamaton paketti Keniasta. Se oli ihme, sillä paketti on lähetetty jo melkein vuosi sitten Keniasta. Muistan, että kolme kuukautta lähetyksen jälkeen yritimme jäljittää pakettia; silloin se vielä löytyi Moskovasta. Moskovan jälkeen jäljet katosivat ja vähän kai luovutimme. Unohdimme paketin.
Tänään se yhtäkkiä oli postissa.
Paketissa oli ystäväni (löytyy somesta nimellä Bushmama) tekemä kesähattu Keniasta sekä paikallisten masainaisten punoma kaulakoru, jonka päätin sopivan mainiosti myös jouluun. Rakastan niin kovasti pientä etnistä vivahdetta kaikessa; pienestäkin yksityiskohdasta tulee sellainen hyvä huoleton maanläheinen fiilis.
Ja kotona lapset ovat koristelleet kuusen. Se nyt ei ole mikään ihme, mutta vähän ihmeellisempää on että koti on aika täynnä tonttuja. Olen nimittäin valinnut puolisokseni miehen, jonka muuttokuormassa oli kaksi sinistä IKEA pussillista joulutonttuja. Pehmeitä ja kovia, vanhoja ja uusia, isoja ja pieniä. Yksi possun selässä, yksi vedettävä, yksi valkoinen enkelin vaatteissa. Ja muita sellaisia, ainakin kolmekymmentä. Pakkasin IKEA pussit takaisin varastoon, mutta treenien aikana olivat lapset saaneet Olavilta hauskan tehtävän koristaa koti tontuilla. Nyt niitä löytyy kaikkialta. En ole itse mikään tonttuihminen (ollenkaan) mutta kai se sitten on vähän ihmeiden aika sekin, että mun koti on nyt täynnä tonttuja.
Ja nyt on kamala ikävä niitä. Niitä lapsia siis. Lähtivät isälleen tänään. Onneksi Olli tulee huomenna käymään ja täytyy varmaan soittaa Ainolle että tulee sekin vähän halattavaksi. <3
Meillä kun on loma kaikilla. <3

Nähdään, haleja.

Lue myös

X