Kesäjuhlien ihanuudesta

Olen ollut jo parissa ihanissa kesäjuhlissa – suuri sydämellinen kiitos teille jotka olette järjestäneet ja kutsuneet. <3 

”Onnea on tulla kutsutuksi kesäjuhliin.”

Oikeasti. Se, että tulee kutsutuksi; että on toivottu on suuri lämmin onnen tunne.

Kuitenkin harvoin odotan innolla juhlia. En kai juuri koskaan. Ennemmin mietin syitä miksi voisin jäädä kotiin ja joudun keräillä aika paljon voimia jaksaakseni lähteä. Mietin etukäteen etten ole kauan, että lähden kotiin niin pian kuin mahdollista. Pelkään kai vähän vieraiden ihmisten kanssa juttelua. Pelkään että jään vähän yksin tai en osaa osallistua. En keksi mitään fiksua sanottavaa. Että kaikilla muilla on juttukaverit ja porukat. 

En tiedä miksi kynnys on niin korkea, sillä lähes poikkeuksetta tällasissa kesäjuhlissa on maagisen leppoisa tunnelma ja ihanan mukavia ihmisiä. Löydän aina juttukavereita ja olen jopa aika puhelias. Ensimmäiset kolme-neljä tuntia menevät kuin siivillä enkä ehdikään kotiin niin aikaisin kuin olin suunnitellut. Aika usein istun jopa viimeisten joukossa villapaita päällä ja joskus – kuten näissä juhlissa – saatan päätyä koko porukan keskelle opettamaan tanssiaskeleita. Ja se on vain kivaa, oikeasti. 

Aika hullua, eikö? Ja etukäteen lähtö tai koko homman onnistuminen tuntuu ihan mahdottomalta.

Luulen (ja tiedän) olevani hyvin introvertti tyyppi. Saan energiaa yksinolosta tai yhdestä hyvästä ystävästä, luonnossa liikkumisesta, taiteista ja tanssista kun taas moni sosiaalinen aktiviteetti väsyttää jo ajatuksen tasolla. Enkä mitenkään ujo ole, olen vain hyvin introvertti.

Ja olen toki aika väsynyt tollaisten tapahtuminen jälkeen. Kulutan paljon energiaa.

Mutta luulen, että juhlista saa itselleen hyvän kokemuksen jo melkein vain hymyilemällä. Ei tarvitse edes puhua niin paljon. Mutta jos hymyilee ja antaa avoimesti katsekontaktia muille juhlijoille tuo jo oman panoksensa juhlien säkenöivään tunnelmaan. Joku tulee takuulla tervehtimään, jos katsot silmiin ja hymyilet. Jos tuntemattomien kanssa puhuminen jännittää, kannattaa miettiä jotain positiivista sanottavaa juhlien isännästä tai emännästä – sillä on aina hyvä avata puheenvuoro tuntemattomien kanssa. Anne Britt on esimerkiksi aina ollut erityisen taitava luomaan rentoa tunnelmaa ja aina keränyt mitä kauniimpia kukkia työpaikan vastaanottoluukulle. Ja tutustuttanut minut all-time lempiruusuuni Leonardo Da Vinciin. 

Joten jos jännität juhlia kuten minä, lähde! 🙂 Sillä se on juuri sopivasti mukavuusalueen ulkopuolella tuodakseen juuri ne maagisimmat kokemukset. <3