Miten sä jaksat? Miten sä ehdit?
Miten sä jaksat? Miten sä ehdit? Kysymyksiä joita olen kuullut eräänkin kerran.
En oikein tiedä mistä aloittaisin? Jokainen vakiolukija tietää elämäni hektisyydestä sekä siitä mitä on meneillään. Naimisissa oleva kahden lapsen äiti, joka aktiivisen bloggauksen lisäksi on aloittanut opiskelut ammattikorkeakoulussa. Ajatuksena on alanvaihto. Olen ahkera ja tunnollinen ihminen. Haluan paljon, enkä tyydy vain vähään, jos voisi saada enemmän. Tavoitteellisuus ja itsensä haastaminen ovat ihan tavallisia asioita minulle.
Joissakin asioissa olen hieman kahtia jakautuva. Pidän perinteistä ja vaaliin jonkun verran niitä. Mutta minussa on toinen puoli. Se joka haluaa rikkoa liiallista kehityksen hidastamista. Ahdistun liiallisesta paikoillaan olosta. Toisin sanoen, rakastan turvallisuutta ja vakautta, mutta toinen puoli minussa kokee pakottavaa tarvetta heittäytyä.
Nyt olen tullut siihen pisteeseen, että terveysalan ammattilaiset ovat huolestuneet minun puurtamisesta. Minun kuulemma pitäisi levätä – muulloinkin, kun sairastaessani tai lähtiessäni lomailemaan muutamaksi päiväksi. Minun pitäisi löytää kalenterista aikaa itselleni ja itsestäni huolehtimiseen.
Arkeni on ollut melko raskasta opiskelun aloituksesta lähtien. Minulla oli jo valmiiksi hektistä, kuten meistä jokaisella. Opiskelu ei tullut täydentämään jouten oloani. Se tuli mukaan keskelle kaaosta, jos nyt voin näin suorapuheisesti asiaa kuvailla. Lopputulos on tietysti ollut kaaos potenssiin 10.
Mitä tekee järkevä ihminen? Järkevä ihminen karsii jotain pois, jotta uutta mahtuu tilalle. Mitä tekee minunlainen ihminen? Karsii sieltä mistä se on helpointa – yöunista. En ole konmarittaja. En osaa, enkä kyllä haluakaan elää niin tiukalla/niukalla tyylillä. Olen enemmän boheemi, joka ei ehkä osaa karsia tavaroitaan tai tehdä tilaa kalenteriinsa. Olisin varmasti parempi konmarittamaan tavaroitani kuin aikataulujani.
Olen pitkään prosessoinut asioita elämästäni ja tajunnut, että en voi jatkaa näin pidempään. Vaikka minua kutsutaan yli-ihmiseksi, en sitä kuitenkaan ole. Pakko myöntää tämä fakta itselleni, kun vielä korjausliike on helppoa… tai noh, helppoa ja helppoa. Helppoa se ei tällaiselle luonteelle ole. Jos joudun luovuttamaan jossain, olen epäonnistuja. Nyt kuitenkaan kyse ei ole täydellisestä luovuttamisesta, vaan olen vahvasti päättänyt tehdä tilaa kalenteriini. Teen tilaa itsestäni huolehtimiselle.
Kuinka monet kerrat olenkaan kuullut läheisiltäni, bloggaajakollegoilta, luokkakavereilta ja nyt myös terveydenhoitajalta, että eikö olisi jotain mistä voisit karsia? Ahdistava kysymys minulle. Te rakkaat lukijatkin olette äärimmäisen hienotunteisesti minulle vihjailleet, että pitäisikö vähän höllätä? Minunko pitäisi karsia jotain elämästäni? Olenhan minä jo karsinut. Olen sanonut ei muutamille meikkaaja- ja blogitöille, joihin aikani ei ole riittänyt. Olen ottanut sairaslomia blogista sairastuessani. Olen mielestäni tehnyt paljon itseni eteen. Minulla ei ole mielestäni mitään ylimääräistä, mutta minulla ei aika riitä kaikkeen mitä haluaisin. Nykyajan ihmisten suurin haaste on varmaan ettei päivässä riitä tunnit. Mistä saada lisää tunteja vuorokauteensa? Tunnollinen ihminen kun olen, koen suurta stressiä, jos en pysty joka kerta 110% suoritukseen. Haluan aina tehdä parhaani, eikä minun itselleni armoton luonteeni aina näe sitä, että minähän teen parhaani. Miksi me ihmiset olemme niin armottomia itsellemme?
Joskus on äärimmäisen vaikeaa nähdä omaa tilannettaan. Sitä painaa omassa sumuisessa kuplassaan. Jossain vaiheessa huomaa muistin pätkivän, eli unohtelee asioita, huomaa väsymyksen olevan jatkuva tila. Sitä miettii koska viimeksi mietin, että mitähän tänään tekisi? Sellaista tilannetta harvoin on ollut, koska aina to do -listalla on rästissä olevia asioita. Kun saat yhden yliviivattua listalta, tulee tilalle kaksi uutta tehtävää. Olen vanhoista oppinut. En enää päästä itseäni siihen väsymykseen, jossa olin syksyllä 2013. Nyt on riittävästi yritetty selviytyä ja todettu, että poltan vain kynttilääni molemmista päistä. Niillä kolmen tunnin yöunilla ei elä pitkään. Liian vähäinen uni vain hidastaa toimintaani, ajatuksen kulkua sekä lihottaa. Väsyneenä ja kiireisenä ei ehdi syömään oikein ja riittävän usein. On tehtävä muutos. Pian! Tätä menoa minusta ei ole iloa enää kenellekään.
Olen nyt niin monelta taholta kuullut huolestuneisuutta ja nyt se on mennyt omaan tajuntaanikin. Mikään ei muutu, jos minä itse en tilannettani muuta. Pitää luopua jostain, jotta uutta mahtuu tilalle. Määräänsä enempää ei yhteen laatikkoon saa mahtumaan. Se on fakta. Nyt sieltä laatikosta pitää heittää jotain pois. Haluan nukkua enemmän, haluan antaa enemmän aikaa perheelleni, haluan alkaa huolehtimaan itsestäni fyysisesti.
Jotta pystyn haluamaani, joudun vähentämään postaustahtiani. Jätän perjantain ja lauantain postaukset pois. Jatkossa postaan viisi kertaa viikossa, eli ma-to sekä su. Lisäksi minulla on pitkään hautunut halu postailla enemmän muustakin kuin kosmetiikasta ja kauneudesta. En vain ole uskaltanut alkaa rohkeammin kirjoittamaan muistakin aiheista. Tiedän teidän monenkin seuraavan minua nimenomaan kosmetiikka- ja kauneuspostauksien vuoksi. Toivon kovasti, että viihdytte jatkossakin Glitz & Glamin lukijoina. Haluan edelleen olla kauneusbloggaaja, mutta haluaisin tuoda mukaan enemmän lifestylea. Haaveeni olisi, että postaustahdin pieni nipistäminen ja aihepiirien laajentaminen toisi minulle inspiroitumista. Nyt en ole ollut tyytyväinen itseeni, koska minulla ei ole aika ja energia riittänyt kokeilemaan uutta, tai ylipäätään tuottamaan jotain, joka vaatisi minulta vähän enemmän. Minusta on tuntunut, että olen mennyt sillä mikä on minulle helpointa. Olen ollut liian urautunut ja kiireinen. Haluan olla enemmän läsnä. Minua ahdistaa kun en ole pystynyt vastaamaan kommentteihin vanhaan tapaan. Nyt saattaa mennä koko viikko, joskus jopa kaksi! Luen aina jokaisen kommentin, mutta en useinkaan ehdi vastaamaan niihin. Haluan palata takaisin siihen, että vastaan jokaiselle, joka on käyttänyt aikaansa kommentoidakseen minulle.
Aina välillä on tarpeen repiä itsensä ja elämänsä palasiksi, josta lähteä kokoamaan uudestaan. Muutan itseäni, muutan tapojani, muutun. Olen nyt sen tarpeessa. Teen sen itseni vuoksi, koska tarvitsen sitä. Liian pitkäksi aikaa urautuminen tappaa luovuuden, se tappaa vapauden ja rohkeuden heittäytyä virran vietäväksi. Ilman rohkeutta ei synny uutta menestystä.
Onko teillä koskaan ollut vastaavaa tilannetta? Oletteko joutuneet luopumaan tai vähentämään jotain teille tärkeää ja kivaa asiaa, jotta saisitte elämäänne mahtumaan jotain muutakin tärkeää? Vertaistuki ja hyvät vinkit tulisivat tarpeen. Mitä uutta elämäänne astui?
Kommentit
Mää oisin ehottanu, että postaat vaan maanantaisin, keskiviikkosin ja perjantaisin.
Itellähän koulunaloittaminen siirty, oon saikulla syksyyn asti. Tuli ihan liikaa kaikkea, viimesimpänä isosiskon kuolema, niin ettei mun paletti pysyny enää kasassa. Tajusin, että mun pitää nyt hoitaa itteeni ja nyt levätä ja kerätä voimia, muuten ei mistään tuu mitään. Syyllisyyshän siitä on, että huomioin itseäni näin radikaalisti. Mutta parempi nyt ku haudassa.
Tsemppiä ja voimia ja halauksia sinne! <3
Kommentit
Hei, olen kyllä hengästyneenä seurannut tahtiasi ja tosiaan ihmetellyt jaksamistasi mutta vain itsekseni. Sinulla täytyy olla maailman paras mies, joka myös hoitaa osuutensa ja varmaan muutakin tukiverkkoa tarvitaan? Meillä mies on yrittäjä ja käytännössä vai osan viikonloppua ”saatavilla” ja silloinkin hyvin rajallisesti.
En ole ollenkaan pahoillani siitä, että vähennät postaustahtia, olet sen ansainnut. Kaikkea hyvää kevääseesi.
Voi Minna <3. Kyllä itsekin on tullut blogia lukiessa mieleen samat ajatukset etä miten ihmeessä sä jaksat ja ehdit. Mulla ei ole antaa vertaistukea, mutta sen haluan sanoa, etten itse ole ainakaan huomannut täällä blogin puolella että olisit mennyt sieltä missä on matalin aita.
Niin kivaa kuin onkin ollut joka aamu lukea laadukasta sisältöä, on täysin ymmärrettävää että postaustahdin harventaminen on nyt järkevää. Toivottavasti löydät muitakin keinoja joilla saat itsesi jaksamaan paremmin. Onneksi sulla on ihana perhe tukenasi.
Ja hei, lifestyleä kyllä kiitos 🙂
Tsemppiä ja voimia kevääseen <3
Moikka Minna ?
Kurja kuulla, että uupuminen alkaa taas painaa päälle. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että onhan viimeisen vuoden kiivas tahtisi postauksissakin näkynyt. Kyllästyminen ja väsymys alkaa nopeasti paistaa läpi. Mutta hienoa kuulla, että pystyt myöntämään itsellesi jarrun painamisen olevan nyt paikallaan ??
Itsellä meni liian kauan ymmärtää etten olekaan Supernainen. Tai ainakaan NIIN Super kuin haluaisin olla ? Jostain oli luovuttava ja minä luovuin kuluttavista sosiaalisista suhteista: Facebookin lopetin kokonaan ja oikeassa elämässä pienensin ympyröitäni. Opettelin toisenlaisen ajattelutavan: minä riitän vähemmälläkin kaasulla.
Opettelin siis antamaan itselleni anteeksi oman inhimillisyyteni. Perfektionistille ylisuorittajalle se oli aika haastava projekti ?
Mutta mä pystyin siihen ja niin pystyt sinäkin. Mikä sinun tapasi sitten onkaan saada palikat mahtumaan laatikkoon niin keksit sen kyllä ja saat sen tehtyä. Luopumisen tuska on aina kova, mutta suljetut ovet usein avaavat ovia uusiin huoneisiin. Ehkä kooltaan vähän pienempiin, mutta merkitykseltään suurempiin. Meillä ainakin koko perhe kiittää, kun äiti ja vaimo ehtii ja jaksaa välillä vähän muutakin, kuin järjetöntä kohkaamista paikasta toiseen.
Aurinkoisia ja rentouttavia kevätpäiviä sulle ja perheellesi ?
Kuulostaa todella hyvältä muutokselta! Täältä isot jaxuhalit! Ja hei mä odotin jopa vähän vielä harvempaa postaustahtia. 😉 Mulle (ja varmasti monelle lukijalle) olet paljon enemmän kuin ”vain” kosmetiikkabloggaaja, olet kuin siellä kauempana asuva vanha kaveri, jota ei vain pysty näkemään tällä erää. Lukijoina emme toki tunne sinusta kuin pintaa mutta olet silti tuonut mielestäni paljon itseäsi ja persoonaasi esiin vuosien mittaan. Ja se on se mikä kiinnostaa. Sinä. 🙂 Ja sinun ajatuksesi ja toki se kosmettiikka. On ihanaa, kun saa hihkutella samanmielisten kanssa jotain ihanaa ja arkea piristävää. Ihan hyvinhän mä koen ainakin, että mukaan mahtuu sitä muutakin elämää. Musta on ihan ymmärrettävää, että haluat syventää tai oikeastaan laajentaa tätäkin osa-aluetta elämässäsi.
Todella hyvältä kuulostaa suunnitelmasi ottaa itsellesi aikaa ja toki perheellekin. Ei ole kenellekään iloa väsyneestä tai rikkinäisestä Minnasta. Toivotan todella paljon iloa ja onnen tunteita sulle tähän kevääseen ja toivon, että löydät tasapainon kaiken keskelle. 🙂 <3
Hyvä päätös 🙂 Olen ihaillut jokapäiväistä postaustahtiasi, mutta samalla vähän ihmetellyt mielessäni miten olet ehtinyt. No, nyt syy selvisi. Uni ja oma hyvinvointi on niin tärkeä asia, ettei siitä pidä luistaa yhtään. 5 kertaa viikossa postaaminen on edelleen todella usein, joten jos tämä ei riitä, niin voit aivan huoletta harventaa vielä postaustahtia. Me lukijat kyllä nautimme postauksistasi, tuli niitä sitten kerran viikossa tai joka päivä.
Anna aikaa itsellesi sekä perheellesi ja nauti arjestasi! ♥
Hei, ihana Minna!
Oikea päätös, hyvä.
Rauhallisempaa kevättä <3
Viisas ja oikea päätös. Sen oikeastaan tajuaa vasta, kun höllentää vähän tahtia ja jossain vaiheessa ihmettelee, miten onkin selvitytynyt kaikesta siitä, mitä on tehnyt. Ole lempeä itsellesi <3
Hyvä päätös! Ja laajenna ihmeessä lifestylen puolellekin, lukijat on täällä sun vuoksi, ei pelkkien kauneusvinkkien. <3 Itsensä kuunteleminen ja rakastaminen on yks tärkeimpiä asioita elämässä, ellei tärkein.
x Charlotta
http://charlottaeve.com/fi
Valitettavasti ei minulla taida olla vinkkejä kuinka jaksaa, mutta sen itse huomaan, että jos menen jumppaan suoraan töistä, ei tunnu tarvetta päikkäreille vaikka se olisikin päivällä kantava ajatus ?
Mutta ehdottomasti hyvä päätös vähentää postaustahtia (jopa neljään postaukseen per vko) ennen kuin pysähtyminen tulee tahtomatta ja väkisin = burnout. Siitä ylös pääseminen vie helposti vähintään vuoden…
Ja peukku ylös myös aihealueen laajentamiselle ?
Ps. Ensimmäisen kerran tänne Annaan kommentoin, niin terkut tekniselle puolelle ettei mielestäni sivut ole kovinkaan miellyttävät puhelimella käyttää/lukea/kommentoida
Monesti me naiset ollaan sellaisia puurtajia, oma jaksaminen saattaa unohtua ja mennään läpi harmaan kiven hammasta purren. Kuitenkin on niin tärkeää huolehtia itsestään ja omasta jaksamisestaan niin tosiaan jaksaa huolehtia muistakin ja on miellyttävämpää seuraa muillekin.
Muista huolehtia itsestäni ja ota rauhassa aikaa itsellesi ja perheellesi. Yritä olla stressaamatta. Jokapäiväinen postaus on kyllä todella usein, että on täysin ymmärrettävää ettei postaile joka päivä. Voimia kevääseen ja aurinkoa päivää. ??
Mahtava päätös! Hienoa. :D. Ja äläpä linnoittaudu päätökseen liian lujasti vaan jospa ottaisit sen ensimmäisenä isona askeleena. Ehkä jossain vaiheessa 3–4 postausta viikossa alkaa tuntua vielä paremmalta ajatukselta… ja sitten teet niin, ja me kannustamme. 🙂
Joskus tässä vuoden aikana luin kirjoituksestasi, että nipistät yöunista. En muista, miten selvästi sen ilmaisit mutta siellä se oli. Muistan ajatelleeni, että pitäisi kirjoittaa, mutta taisi jäädä kirjoittamatta. No, eipä viesti olisi vielä silloin osunutkaan otolliseen maahan, mutta nyt ilmiselvästi olet alkanut ajatella toisin, ja sitä haluan vahvistaa ja tukea.
Ajattelin itse toistakymmentä vuotta sitten, että nukkuminen on vähän kuin laiskottelua. Nyt tuntuu aivan absurdilta, että olen oikeasti ollut sitä mieltä. Nukkuminen on elintärkeää! Jatkuva univaje sairastuttaa. Yksinkertaisesti niin. Valveilla ollessa voi pörrätä ja touhuta vaikka miten hurjana ja pitkänkin päivän ja satunnaisesti voi joutua vaikka nipistämäänkin niistä yöunista, mutta säännölliseen elämäntapaan kuuluu uni, ja elimistö _tarvitsee_ unta. Ugh. 🙂
Hyvä päätös! Bloginlukijat pysyvät täällä vaikka vähennät postauksia 🙂
Hei Minna, olen myös yksi jaksamisesi ihmettelijöistä ja siksi tämä saattaa kuulostaa hassulta mutta jopa toivon sinun höllentävän tahtia jotta pysyisit meidän lukijoiden ilona vielä jatkossakin 🙂 Ihanaa viikon jatkoa ja kevättä sinulle.
Kyllä minäkin olen täällä miettinyt, miten ihmeessä oikein jaksat tuon kaiken. Serkusta pitää huolta kantaa. 🙂 Tuo harvemmin postaaminen kuulostaa ihan järkevältä.
Pari viikkoa sitten lähdin kesken työpäivän töistä, koska oikea käsi kipeytyi niin pahoin. Työterveyshoitaja sanoi, että olkapää on tulehtunut. Laittoi sairaslomalle. Nyt muutaman fysioterapia käynnnin jälkeen käsi alkaa olemaan jo parempaan päin. Sain kuulla terkalta aikamoisen saarnan, kuinka ihminen tarvitsee lepoa…Ja kuinka siellä kotona pitäisi välillä olla ,ettei tee yhtään mitään. Välillä tuntuu olla vaikealta tekemättä mitään, kun mehän tehdään miehen kanssa eri vuoroa lasten takia. Jaksamista Minna ja mukavaa pääsiäisen odotusta! 🙂
Tuo on ihan oikea päätös! Kukaan ei lopeta blogisi lukemista, vaikka postauksia tulisi vaikka kolme kertaa viikossa. 🙂
Itsellä vähän samanlainen tilanne, mun oli pakko luovuttaa postaustahtia kahteen kertaan viikossa. Toki blogi on pieni ja lukijakunta hurjan paljon pienempi kuin täällä, mutta silti se oli iso päätös itselle. Työt vievät nykyään myös paljon ilta- ja viikonloppuaikaa, joten pakko tehdä jostakin lisäaikaa itselle (eli siis työlle). Yhden harrastuksen jouduin lopettamaan kokonaan, mutta onneksi en vielä kaikkia. Yritän selittää itselle, että kyllä tämän täytyy jossakin vaiheessa helpottaa, mutta äärirajoilla mennään välillä. Minä hölläisin tahtia jos työrintamalla vain suinki pystyisin, mutta se nyt ei vain tällä hetkellä ole mahdollista, joten yritän vain jaksaa jotenkin. 🙂
P.S. Nyt vihdoin huomasin blogissa tuon Blogger-lukulistalle lisäämisohjeen, se tuli tarpeeseen! Niin monta postausta jäänyt välistä kun en onnistunut muuton jälkeen lisäämään tätä lukulistalle. 😀
Blogissa riittää hyvin vaikka yksi postaus per viikko. Ja vähemmälläkin pärjää. Hyvä blogi on hyvä blogi ja sen hyvyyttä ei mitata sillä tuleeko postaus kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Asia tärkein, ei tahti. Ja rohkeasti vain uusille alueille!
Tsemppiä
Hieno kirjoitus täynnä tosiasioita ! Olen useasti kyllä miettinyt sitä että kuinka Minna jaksat opiskella tehdä töitä ja olla perheenäiti + vielä paljon muuta ! Pitkässä juoksussa tulee uupumus ja on kerta kaikkiaan jostain vähennettävä tai oikeammin on sanottava että pitäisi vähentää töiden määrää ennen kuin uupuu.Itse vähensin keikkatöitä vasta sitten kuin en enää jaksanut. Tein hoitajana kaikkia työvuoroja usein 6 päivää viikossa ja enemmänkin. Olin sellaisessa oravanpyörässä etten välillä edes tiennyt mikä on viikonpäivä kuin olin ollut yövuorossa ja sitten taas illaksi töihin. Ainainen kiire vaivasi hoitajavajeen vuoksi. Halusin antaa parasta hoitoa potilailleni mutta huomasin että se käy mahdottomaksi kuin on tehtävä kahden hoitajan työt.Tein päätöksen lopettaa hoitajan keikkatyöt ja nyt keskityn jalkahoitoon.
Hyvä Minna!! Mä olen ollut huolesta soikea
sun puolesta! Vähennä vaikka enemmänkin
postaustahtia, sä olet kaikkein tärkein ❤
Hyvä päätös! Jään todella innolla odottamaan muitakin kuin kosmetiikkajuttuja, joita olet kyllä silloin tällöin aiemminkin kirjoittanut ja olen aina pitänyt myös niistä hirveästi, sen lisäksi, että täältä löytyy varmasti Suomen blogimaailman laadukkaimmat tutoriaalit meikkiin kuin meikkiin. 🙂
No lopultakin! Hoitajalle pointsit kotiin, että sai sut miettimään tätä vakavasti. Ei varmasti ole helppoa, mutta toivottavasti kun huomaat että sun olo on parempi niin ymmärrät miksi tämä oli hyvä liike. Mä seuraan sua kyllä vaikka kirjoittaisit mistä <3
Itsestään huolehtiminen on jännä juttu, kun siihen ei voi kukaan pakottaa. Itse keräsin niitä sirpaleita sitten hyvin, hyvin pitkällä sairauslomalla, ja niiltä ajoilta jotain oppineena, kontrollifriikiltä suorittajalta toiselle 😉 ÄLÄ aikatauluta palautumistasi! Itsellä kesti hyvin kauan päästä siitä henkisestä to-do -listasta eroon. ”Mitähän mukavaa tänään tekisi? Mitähän sitä sallisi itselleen tänään? Millaisenkohan hengähdystauon pitäisi lauantaina? Vai sopisiko sunnuntai paremmin?” Salakavalasti nuo vanhat tavat hiipivät aluksi mukaan tähän iisimpään, hitaampaan elämään, ja oli melkoinen opettelu siinä, että se mitääntekemättömyys ei ole tekemistä, eikä sitä voi tehdä väkisin.
Aurinkoista kevättä ja tsemppiä arjen hidastamiseen. Nauti isosti pienistä asioista!
Noni, viimeinkin! Hyvä Minna! Tosi hyvä päätös, joka ei kuitenkaan yhtään huononna blogin laatua eikä muutenkaan aiheuta mitään ikävää kenellekään. Huomaat sen varmasti itsekin pian 🙂 Ei sillä etteikö näitä juttujasi mielellään päivittäinkin lukisi, mutta ymmärrät varmasti mitä tarkotan 😀
Oikea ja loistava päätös!
Itse olen ottanut aikaa itselleni tänä vuonna ja pakko myöntää, koen siitä hieman syyllisyyttä mutta stressiä on pukannut itselle ihan liikaa ja oli vaan pakko hidastaa. Sähän oot tehny kaiken sen varmaan kertaa 100 eli ihmettelen miten olet jaksanut näinkin kauan tällä vauhdilla.
Ei täältä kukaan karkaa vaikka otat aikaa itsellesi ja perheellesi <3
Täältä ainakin saat ihan kamalan ison halin <3 Parin postauksen pudottaminen on aivan varmasti oikea päätös ja toivottavasti se edes pikkuisen keventää taakkaasi ja antaa tilaa hengittää vapaammin. Joskus jostain on pakko luopua, jotta kynttilä ei pala loppuun molemmista päistä. Ei se ole luovuttamista tai epäonnistumista! Olet ihan liian ankara itseäsi kohtaa (ja tiedän, että tiedät sen itsekin). Kun yöunet on kunnossa ja keskittyy kerrallaan yhteen asiaa, sitä saattaa jopa huomata saavansa lopulta enemmän (ja paremmin) aikaan kun miljoonaa juttua samaan aikaan tehdessä.
Itsehän olen tässä viimein lopettamassa omia opintojani ja voin sanoa, että alan hiljalleen olla aika kypsä tähän opiskelemiseen. Mulle riitti kiitos vaan 😀 Ja mä olen vielä opiskellut tavallaan verkkaiseen tahtiin, toisaalta koko ajan töitä ja blogin samalla tehden. Nostan siis kyllä hattua, että sitä päätit jälleen lähteä opiskelemaan ja jotain ihan uutta ja erilaista!
<3 Mahtava juttu, että ymmärrät höllentää tahtia! Olen kyllä miettinyt, että miten jaksat, kauneusjuttuja kun ei todellakaan voi tuosta noin vaan hatusta vetää, vaan ne vaativat pohjatyötä. Ja sun jokainen postaus on ihan huippulaadukas! Mä itse postasin kolme kertaa viikossa, mutta nyt oli pakko rajoittaa kahteen kertaan. Ihan siis vain siitä syystä, etten ehdi paneutua blogiin haluamallani tavalla näinä aikoina. Kaikkea ei vaan yksinkertaisesti ehdi tehdä! Itselläni eniten vie ehdottomasti aikaa siviilityö, joka on semi-vastuullinen ja stressaavakin toisinaan, työmatkojen kanssa päivät saattavat venähtää 10-tuntisiksi. Ja joskus ylikin 😀 Ja nyt tähän päälle yksityiselämän kevätkiireet, jotka siis sinetöivät päätöksen postaustahdin höllentämisestä. Mutta siis, mä luen sun juttujasi ilomielin, kirjoititpa mistä tahansa ja mihin tahtiin tahansa ^_^
Hyvä päätös. Sinullakin on vain yksi elämä, käytä se viisaasti. Aurinkoista kevättä 🙂
Sinulla on mahtava ja laadukas blogi, joka ei kärsi yhtään vaikka bloggaisit harvemmin.
Mä painin syksyn ja talven samojen asioiden kanssa. On ollut kaikenlaista kotona ja töissä ja uuvahdin. Tuntuu niim inhottavalta kun jaksaa vain pakolliset. Kivoista jutuista ei haluaisi karsia ja jopa hävettää, ettei pysty tehdö oikein mitään. Mutta pakko oli hidastaa ennen kuin on saikkukunnossa. Oon tehnyt lyhennettyä viikkoa ja jättänyt kivoja juttuja väliin, mut pakko. Vieläkään en koe täysin selvinneeni, kaikki ylimääräinen stressaa ja saa väsymään. Pikkuhiljaa hyvä tulee ja on hyvä olla itselle armollinen.
Hyvä että maltat hidastaa, se on varmasti parasta tuossa tilanteessa. ♡
viisas päätös. Olen välillä ihmetellyt, miten ehdit ja jaksat tehdä kaiken. Eihän sinunkaan vuorokaudessasi ole enempää tunteja kuin meillä muilla. Ensisijaisesti ajattelet nyt itseäsi ja perhettäsi.
Itse asiassa just nyt on melkeen samanlainen tilanne. Itelläni ei ole lapsia, mutta niiden paikan vie työt. Oma hyvinvointi on jäänyt melkeen kokonaan taka-alalle vaikka sitä varsinkaan näillä selkäongelmilla ei saisi jättää pois päivärytmistä. Tällä hetkellä on sellainen fiilis että aika ei riitä mihinkään mutta riittää kuitenkin kaikkeen, se on melko kuluttavaa. Odotan jo innolla vikoja tenttejä ja koulun loppumista jotta voin panostaa oikeasti itseeni sekä töihin ja kerryttää samalla säästöjä, kuitenkin nauttien kesästä.
Uskon että tuo viiten postaukseen viikossa ”laskeminen” tekee hyvää, itse pyrin pitämään 4/vko tahdin ja sekin saattaa välillä olla melko raskasta.
hanna
http://www.hannamariav.com
Naisen tehokkain polttoaine on ikuinen syyllisyydentunne.
Pysähtyisikö maailma, jos meille ei olisi itsestään selvää tuntea loputonta syyllisyyttä kaikesta ja kaikista? Tekemättömistä töistä ja asioista, hoitamattomista askareista ja ihmissuhteista, maailman ja ympäristön tilasta… Sitten me uuvumme taakan alle, eikä kukaan edes huomaa tai muista, mitä kaikkea olemme tehneet ja minkä kaiken olemme uhranneet täydellisyyden tavoittelullemme.
Loppupeleissä ainoat kärsijät olemme me itse, eikä uhriutumiselle lopulta ole muita syyllisiä.
Varmastikaan blogisi taso tai sisältä ei tule kärsimään jos postaat harvemmin 🙂 fiksu päätös pohtia ajankäyttöä. Nyt vaan relax ja ihanaa pääsiäisen odotusta.
Mää oisin ehottanu, että postaat vaan maanantaisin, keskiviikkosin ja perjantaisin.
Itellähän koulunaloittaminen siirty, oon saikulla syksyyn asti. Tuli ihan liikaa kaikkea, viimesimpänä isosiskon kuolema, niin ettei mun paletti pysyny enää kasassa. Tajusin, että mun pitää nyt hoitaa itteeni ja nyt levätä ja kerätä voimia, muuten ei mistään tuu mitään. Syyllisyyshän siitä on, että huomioin itseäni näin radikaalisti. Mutta parempi nyt ku haudassa.
Tsemppiä ja voimia ja halauksia sinne! <3