Synttäriviikko: bloggaaja blogin takaa

Synttäriviikon viimeinen postaus. Toivottavasti viihdyitte postauksien parissa. Huomenna huilitaan ja tiistaina palataan takaisin arkeen, eli vakioksi muodostuneeseen joka toinen päivä -postaustahtiin.

Tässä synttäriviikon viimeisessä postauksessa pureudutaan siihen mitä teen bloggaajana?

Kuva: Sofia Virtanen

Ammatiltani olen meikkaaja-maskeeraaja. Olen vähän sellainen kauneusalan sekatyöläinen, eli teen vähän kaikkea.

Bloggaaminen ei ole työni, vaikka pakko myöntää, että näillä ajankäyttötunneilla olisi kiva saada tästä palkkaakin. Rakastan bloggaamista kuitenkin niin paljon, että ei haittaa, vaikka palkkaa ei tulekaan.

Tykkään shoppailla kosmetiikkaa.

Toisinaan vähän liikaakin.

Ihan tosi!

Lisäksi olen tilannut yllätyslaatikollisen kosmetiikkaa, joka tulee minulle joka kuukausi.

Saan blogin kautta tuotteita testiin.

Toisinaan maahantuojilta, joskus jälleenmyyjiltä ja silloin tällöin valmistajilta. Usein välittäjänä toimii pr-firma. Pidän aina oikeuden itselläni päättää kirjoitanko tuotteista ja mitä kirjoitan. Tästä olen ehdoton. Bloggaan omilla kasvoillani, omalla nimelläni ja omalla ammattiylpeydellä. Jos haluatte, niin voin näistä asioista kirjoittaa ihan oman postauksenkin.

Minulle kulkeutuu kosmetiikkaa myös työn kautta ja saan toisinaan läheisiltäni lahjaksikin kosmetiikkaa. Nehän ei luonnollisestikaan ole mainos mielessä saatuja.

Kuva: Sofia Virtanen

Käytän, kokeilen, testaan, analysoin tuotteita. Joskus tuote menee esim. äidilleni testiin ja olen kerran hakenut teistä lukijoista testaajaa tuotteelle.

Kuvaan tuotteet.

Tuotekuvat ovat olennainen osa blogiani.

Olen visuaalinen ihminen ja tarvitsen kuvitusta postauksiini.

Lisäksi kuvat tukevat postauksen sisältöä.

Kuva: Norris Cosmetics Oy

Saan kutsuja erilaisiin pr-tapahtumiin. Toisinaan käyn niissä, toisinaan haluaisin päästä, mutta joko työt estää tai lastenhoidon järjestäminen on osoittautunut hankalaksi.

Tapahtumissa on yleensä mukavat tarjoilut.

Nam!

Pääsen tapaamaan muita bloggaajia. Joistakin on tullut erittäin läheisiä kavereita.

Tapahtumissa opin uusia asioita, saan tietoa tulevista tuotteista, trendeistä jne.

Lisäksi kaikki kaunis on aina ollut mieleeni.

Joskus olen itse ollut tapahtumassa ”töissä”, kuten Kouvolan Glitterillä The Style Guide Volume 1 -kirjasen lanseeraustilaisuudessa.

Joskus Glitz & Glam on saanut ehdokkuuksia erilaisiin Awardseihin. Yhdessä gaalassa kävinkin, mutta viime syksyinen jäi väliin omien töiden vuoksi. Teatterityön varjopuolia. Vapaita ei oikein saa järjestettyä, jos on näytös. Liiketyöskentelystäkin on mahdoton ottaa vapaata, jos asiakas on varannut ajan ja toivonut pääsevänsä juuri minulle.

Eikö tämä kaikki kuulosta ja näytä hohdokkaalta, glamourilta ja jetset -elämältä?

Tämä kuva kertoo sen mitä oikeasti teen. Istun koneella, käsittelen kuvia ja työstän tekstiä. Kuulostaa helpolta, mutta ei se sitä aina ole… korjaan, harvoin se helppoa on. Etsin tietoa tuotteista, hinnoista, myyntipaikoista jne. Google on kätevä, mutta kyllä kaikki tälläinen aikaa vie. Lisäksi on mietittävä kuinka kertoisin tällä kertaa tästä asiasta/tuotteesta X? Kirjoittaminen ei ole minulle ihan helppoa. Noloa myöntää, mutta en osaa äidinkieltä täydellisesti, mutta olen oppinut sitä äärettömän paljon nyt blogin kirjoittamisen myötä. Kouluajoistani on kuitenkin kulunut jo tovi, enkä minä peruskoulussa tai ammattikoulussa ollut haka kielissä. Olin enemmänkin matemaattinen ja käytännön ihminen. Olin hyvä myös uskonnossa, biologiassa, maantiedossa jne. Onneksi tekemällä oppii paremmaksi. Kuten esimerkiksi kuvaaminen. Olen blogin myötä oppinut vähän paremmaksi kuvaajaksi. Vaikka työskentelen ammattivalokuvaajien kanssa, niin kuvaamisessa ja kuvankäsittelyssä olen itseoppinut. Tekemällä erehdyksen ja onnistumisen kautta.

Siksi voisimmekin loppuun hieman vilkaista, miten meikkikuvien kuvaaminen on muuttunut tässä 3 vuoden aikana.

2011

Alussa kuvat olivat pieniä ja värit päin mettää.

Jossain vaiheessa yritin kuvata luonnonvalossakin pihalla.

Loppuvuodesta kuvasin pääsääntöisesti aina meikkauspaikkani valaistuksessa.

2012

Vuonna 2012 kuvauspaikka oli aina sama, mutta suurensin hieman kuvia. Vielä alkuvuodesta 2012 meikkini olivat usein hyvin vahvoja ja olin rohkea kokeilemaan.

Tyylini alkoi pehmentymään keväällä/kesällä 2012, kun sain tietää odottavani Veetiä. Kiinnostukseni erikoisiin ja vahvoihin meikkeihin alkoi hiipumaan. Minua ärsytti meikkikuvani. Jokin niissä ”mätti”.

2013

Kun Veeti syntyi ja arki tasaantui, kiinnostuin taas meikkaamisesta. En innostunut enää vahvoista ja raskaista meikkauksista. Kaipasin raikkautta. Näihin aikoihin vuosi sitten koin, että blogin ja kuvieni täytyy nyt kehittyä. On junnattu liian kauan paikoillaan. On mentävä eteenpäin. Opin kuvaamaan parempia kuvia ja samalla kuvien koko suureni. Kuvasin meikkaukset oikeastaan aina vain luonnonvalossa, ilman salamavaloa. Aloin myös rajaamaan kuvia toisella tavalla.

Loppuvuodesta 2013 alkoi taas ärsyttämään ja oli tunne, että on kehityttävä. Kuvani ovat ok, mutta eivät hyviä. Tosin olen sellainen ihminen, että en koskaan tule riittämään itselleni.

2014

Miltä meikkikuvani mahtavatkaan näyttää tänä vuonna? Se nähdään pian.

Olen opetellut uusien apuvälineiden käyttöä ja luvassa on parempia kuvia, minun mielestäni ainakin. Olen taas innostunut, kun olen kokenut oppineeni uutta ja tullut asteen paremmaksi. Kauiten Glitz & Glamia seuranneet ovat ehkä huomanneet, että täällä mennään aina tietyissä sykleissä. Alkuvuodesta opetellaan, puhkutaan intoa, parannetaan tasoa jne. Loppuvuoden puolella mennään tasaisen tappavasti. Se suurin into, tarmokkuus ja inspiraatio on kadoksissa. Manailen vain miten huono olen kaikessa. Kun vuosi vaihtuu ja saan vähän tarmoa, niin alkaa taas inspiraatiokin löytyä. Nappaan harppauksen kehittymisen tiellä ja olen innoissani siitä.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! <3