Äidiksi yli nelikymppisenä

Helsingin Sanomat kertoo tänään, että samalla kun syntyvyys sukeltaa Suomessa kaikissa muissa ikäluokissa, niin yli nelikymppisten ikäluokassa synnytetään enemmän kuin aiemmin.

Syntyvyys laskee Suomessa tasaisesti. Eniten laskua on 20-40 vuotiaiden parissa. Ensisynnyttäjän keski-ikä on jo selvästi yli 30 ja perheiden keskimääräinen lapsiluku alle kaksi lasta. Tämä ilmiö on nähtävillä monessa muussakin länsimaassa.

Tämä on monella tapaa hyvä uutinen, sillä lapsia ei kuulu tehdä siksi, että lapsia kuuluu yhteiskunnallisen paineen ja velvoitteen mukaan tehdä. Vapaaehtoinen lapsettomuus on vahvassa nousussa ja tulee olemaan, vaikka julkisuuteen nouseekin usein joku keski-ikäinen setämies kertomaan, mitä naisen pitäisi elämällään ja kropallaan tehdä. Onneksi nainen saa päättää sen ihan itse.

Yhtä lailla on ilahduttavaa, että yli nelikymppisten piirissä lapsia syntyy enemmän kuin koskaan. Tässä kohtaa nainen varmasti haluaa lapsen ei yhteiskunnallisen paineen, vaan oman halun vuoksi, sillä neljäkymmentä täytettyään naisen oma biologia alkaa tulla hiljalleen vastaan. Uskallan väittää, että nelikymppisen päätös lapsen suhteen on tarkoin harkittu ja päätetty. Lapsi yritetään tehdä, koska se halutaan yrittää tehdä.

Yhtä kaikki, on ilahduttavaa, että ihmiset ovat alkaneet tehdä asioita oman halunsa mukaan. On yhtä arvokasta olla haluamatta lasta kuin haluta lasta. Tragedian äärellä ollaan niissä tilanteissa, joissa haluamattaan tulee vanhemmaksi tai ei saa lasta, vaikka haluaa.

Se että nelikymppiset ja sen ylittäneet naiset haluavat äidiksi on pelkästään kannustettava asia, vaikka se ei sinänsä minulle miehenä millään tavalla kuulukaan. Elämässä pitää tehdä asioita, jotka on itselle tärkeitä. Ikä kulkee siinä sivussa.