Älä pienennä itseäsi, sillä olet enemmän arvoinen

Vaikka onkin niin, että osa meistä on kasvatettu pysymään piilossa ja tyytymään aivan minimiin, niin aina voi muuttaa elämänsä suuntaa.

Olen lukenut aivan liian monia viestejä, joissa minulle kirjoittanut ihminen vaikuttaa luovuttaneelta. Parisuhdetta on takana pahimmillaan vuosikymmeniä, jossa ei ole jäljellä enää kuin haalistuneet muistot. Usein nämä parisuhteet ovat syntyneetkin lähinnä siksi, koska kyllähän ihmisen pitää parisuhteessa olla.

Tai niin kuin minulle kirjoittanut keski-iän ylittänyt nainen kirjoitti, että sellaista se pitkä parisuhde vain on, että miestä pitää palvella ja hänen tarpeitaan tyydyttää. Siinä on turha mennä väliin huutamaan, että ei sen sellaista pitäisi missään tapauksessa olla. Turha siksi, koska sanat menevät kuuroille korville. Katkerimmat hyökkäävät päälle, että mitä minä rakkaudesta tulen heitä opettamaan, kun rakkaudesta en mitään ymmärrä.

Jos rakkaus on luovuttamista ja katkeruutta, niin en halua edes ymmärtää.

Se on surullista luettavaa. En minä sille voi mitään. Rakkaus on parhaimmillaan niin hieno tunne, että harmittaa syvästi se, että liian moni kuvittelee sen olevan aivan jotain muuta kuin sen pitäisi olla. Ja jos joku nyt tulee sanomaan, että mikä minä olen sanomaan, että mitä sen pitää olla, niin onko se teidän mielestänne rakkautta, että puolisosta puhutaan koko ajan todella alentavilla termeillä ja parisuhde tuntuu olevan vain väistämätön pakko, koska osa meistä on aivopesty uskomaan siihen, että vain elämänmittaiset parisuhteet lasketaan. Pois ei voi lähteä, vaikka sielusta valuu verta.

Vanhat suomaiset sananlaskut käskevät meidät lakkaamasta elämästä, yrittämästä ja rakastamasta. Elämä on kärsimys ja nautinto ja ilo synti, joka rapauttaa kansakuntamme moraalia. Itku pitkästä ilosta, vaatimattomuus kaunistaa, puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa, ken kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa, ei leikki leipää tuo ja niin edelleen.

Tämä elämää latistava asenne valuu sitten parisuhteisiinkin. Kerran kun on sanottu, että tahdon, niin se pitää. Kuka muka on sanonut, että parisuhteessa pitäisi olla kivaa tai että se aiheuttaisi jopa nautinnollisia tunteita. Perkele suupielessä sitä kestetään vastamäki, joka loppuu vasta kuolemaan. Joka aamu on paha olla ja joka ilta suru nukkumaan mennessä. Sama toistuu vuodesta toiseen.

Siinä sivussa kestetään puolison vittuilut, välinpitämättömyys ja väkivalta. Rakkauden toisinajattelijat vaiennetaan solvauksilla. Siksi koska kateus raapii pitkillä kynsillä, niin että sen kipu on helpompi kestää sillä, että suhtautuu naureskellen rakkaushaihattelijoiden kirjoitteluihin.

Peli ei ole menetetty. Sinä olet arvokkaampi kuin kaikki sanat, joilla sinut on kasvatettu uskomaan kärsimykseen ja tyytymiseen. Älä usko valheisiin, vaan usko itseesi. Lisää kliseitä. Sinun elämäsi, ei kenenkään muu. Hyviä kliseitä onkin. Itsestäänselvyyksiä, mutta miksi minusta tuntuu siltä, että niitä pitää säännöllisesti kirjoittaa.

Sinä nainen, joka kirjoitit minulle siitä, että olet kyllästynyt avioliittoosi ja siihen, että olet vain pelkkä kodinkone miehellesi. Sinä mies, joka kirjoitit minulle, että olet vain pelkkä sisustustyyny ja koulutettava kotieläin vaimollesi. Älkää olko. Älkää suostuko. Parisuhteen alttarille ei ole tarvetta hukuttaa koko muuta elämää tai omaa hyvinvointia. Parisuhde on toimiessaan mitä hienoin ja nautinnollisin harrastus. Pahimmillaan jokin ulkoa opittu tapa elää, jolla saa ympäristön hyväksynnän. Ette te mitään ympäristön hyväksyntää tarvitse, te tarvitsette itsenne hyväksynnän.

Ulkopuoliset nyt huutavat, mitä huutavat. Antaa heidän huutaa. Pelkoaan ja kateuttaan ääntelehtivät. Et sinä heille elä elämääsi. Sinä elät sitä itsellesi. Sinä et ole kodinkone tai sisustustyyny. Sinä olet ihminen, jolla on oma tahto ja omat unelmat. Kuuntele itseäsi, älä heitä, jotka sinulle puhuvat. Sen jälkeen, kun olet kuunnellut itseäsi, kuuntele myös muita.

Älä pienennä itseäsi, sillä olet enemmän arvoinen.