Havaintoja parisuhteesta

”Ei mitään pimeässä peiton alla hipsuttelua, vaan kovaa ajoa seinää vasten”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Muutama kuukausi sitten kirjoitin kuukauden aikana kaksi tekstiä kolmestakymmenestä, jonka aiheensa oli seksi. ”Miksi koko ajan pitää seksistä kirjoittaa?” kirjoitti minulle tuohtunut nainen. Nyt ollaan seksirietastelun huipentumassa, sillä julkaisen vuorokauden sisään jo toisen seksiaiheisen kirjoituksen. Tämän tarinan on lähettänyt minulle nainen, joka sai inspiraationsa kirjoittaa oma tarinansa aamulla julkaiseman tekstin siivittämänä. Joten tässä jälleen seksiä toisen kerran saman päivän sisään. Tässä aamuinen inspiraation lähde ja sen perässä naisen teksti:

”Mitäpä jos tänään vain pantaisiin ja jätettäisiin puhuminen toiselle päivälle?”

Voi olla, että jonkun ajan kuluttua rohkenisin tämän kertoa kommenttina tekstiisi, niin kuin jo kerran meinasin tehdä, mutta jänistin. Eniten kai jänistin siksi, että minulla on lapset ja yksi vielä koululainen ja onhan se nyt ihan kamalaa, jos sen kaverit saisivat tietää, että sen äiti tykkää seksistä.

Niin kuin oikeasta seksistä. Nussimisesta. Panemisesta. Semmoisesta, mikä kaikkien stereotypioiden mukaan on miesten tarpeita varten ja alistaa ja esineellistää naista.

No miten romanttisesta runotytöstä pääsi tulemaan keski-ikäinen puuma? No syynä on tietysti mies! Huono mies. Tai ei huono mies, mutta aviomiehenä surkea. Kyllä minä siitä voin hänelle kiitoksen antaa, että opetti minut pitämään seksistä. Hyvä seksihän meitä piti 28 vuotta yhdessä. Viina ja seksi sitten erotti.

Suhteen kuolinkamppailu oli pitkä, ruma ja kipeä, mutta päättyi yllättävän nopeasti, kun seksi loppui. Koko suhteen ajan uskoin itsekin siihen, etten pystyisi harrastamaan seksiä kenenkään muun kanssa, enhän ikinä ennen sitä ollut tehnyt. Vakuutin itselleni ja ympäristölle ettei ikinä enää miestä minulle, jos siitä yhdestä joskus eroon pääsen.

Mutta enhän minä päässyt, kun hyvää seksiä kuitenkin oli ja ajatus seksistä jonkun muun kanssa tuntui mahdottomalta.Vaan sitten se loppui! Myöhemmin sain selville rumat syytkin siihen. Mies oli seksiaddikti ja ryyppyreissuillaan harrasti paljonkin seksiä. Kai sillä joku omatunto kuitenkin oli, kun ei enää pystynyt minun kanssani oikein mihinkään.

Reilu puoli vuotta olin ilman seksiä ja minä olin valmis melkein mihin tahansa.

Samaan syksyyn sain selville, että miehelläni, joka valitteli ikäänsä ja jonka minä arvelin juoneen mieskuntonsa, oli kyllä seksielämä ja minulla ei.

Kun pääsi sen ensimmäisen esteen yli ja uskalsi kokeilla seksiä jonkun muun kanssa, niin äkkiä oli pakko muuttaa mielipidettä. Seksi on perustarve. Myös naiselle. Puhun oikeasta seksistä. Kunnon panosta. Ei mitään pimeässä peiton alla hipsuttelua, vaan kovaa ajoa seinää vasten, pöydällä, lattialla, siinä missä himo iskee.

Pisin seksikumppani eron jälkeen on ollut työkaveri, josta en oikeastaan edes pidä. Mutta kun se on laatuvalio siinä yhdessä asiassa, niin siedän sitä lauantaiaamuisin tunnin.

Jaa, että miksi niin monelle naiselle on vaikea tunnustaa tämä kaikki? No siksi, kun meidät on kasvatettu häpeämään seksuaalisuuttamme. Nainen antaa, mies saa. Mies panee, nainen rakastelee. Naisen orgasmi on monimutkainen ja hankala asia, mies vaan tyhjentää pussit. Näin meille opetetaan, eikä siitä ole ollenkaan helppoa vääntäytyä ulos.

Enhän minäkään uskaltanut tätä kirjoittaa FB-sivullesi, vaikka jo kerran aloitin. Sitten muistin millainen itse olin aikaisemmin. Nainen, joka ajattelee kuten minä nyt, oli huora. Enkä halua, että nuorin lapseni joutuu koulussa törmäämään asiaan. Miten hän edes voisi, mutta silti minut on kasvatettu häpeämään seksuaalisuutta. Tämä kertoo yhteiskunnasta jotain kovin surullista. Onneksi sitä voi muuttaa paremmaksi.

Seuraavana sitten muuttamaan yhteiskuntaa paremmaksi.

Lue myös

X