”En alistunut, en millään ilveellä”

”Suomessa on vallalla ilkeilyn, kateuden, vahingonilon, ja niuhottamisen malli. Jossa nostetaan oma minä toisten yläpuolelle – tavalla tai toisella. Ja mikäs on sen helpompaa kuin mollata toisia nettipalstoilla nimimerkin takaa että voidaan edes hetken aikaa tuntea ylemmyyden ja kaikkivoipaisuuden riemua?

Itse kuulun siihen ikäluokkaan jota kasvatettiin kritisoimalla jokaisesta pikku virheestäkin ja nolaamalla – niin vanhempien kuin muidenkin lähi-ihmisten toimesta. Etten vain kuvittelisi itsestäni ”liikoja”, ja alistuisin maaseudun naisten ikiaikaiseen rooliin: passaamaan miehiä ja poikia, olemaan hiljainen ja ahkera, unohtamaan omat tarpeeni ja unelmani, elämään yleisen mielipiteen mukaan – ja ennen kaikkea pitämään omat mielipiteeni omana tietonani.

En alistunut, en millään ilveellä. Tosin kärsin huonosta itsetunnosta ja perfektionismista vuosikymmeniä. Tajusin viimein että kaikki tekevät virheitä. Ihan kaikki. Vaikka paikkakuntani ”silmäätekevät” pääsevätkin omista pahoistakin mokailuistaan useimmiten vähällä, ja itse saan kovaa palautetta (edelleenkin) niistä pienistäkin virheistä, olen minä.

En kukaan muu kuin minä. En kenenkään palvelija enkä syntipukki.”