En kommentoi

Helsingin Sanomat kysyi eilen valtionvarainministeri Riikka Purralta suoran ja selvän kysymyksen:

”Ottaako hallitus rahat varainsiirtoveron kevennykseen jollain vastaavansuuruisella veronkiristyksellä tai lisäleikkauksella, vai rahoitetaanko kevennys käytännössä lisävelalla?”

Purra:

”Minulla ei ole asiaan enempää kommentoitavaa.”

Ei ole enempää kommentoitavaa. Asiaan, johon hän ei ole kommentoinut mitään. Asiaan, joka ei ole hallitusohjelmassa mukana ja josta kansalaiset eivät tiedä mitään. Asia, joka ei hallituksen mielestä ole kai olemassa, kun siitä ei puhuta. Ja kun ei puhuta, niin ei tarvitse vastata kiusalliseen kysymykseen, johon vastaus olisi, että yhteiskunnassamme on käynnissä valtava tulonsiirto köyhimmiltä rikkaimmille.

Ei mennä tällä kertaa sisälle tähän järjettömään julmuuteen yhteiskunnan vähävaraisia kohtaan, jotta rikkaammat saadaan porskuttamaan vielä vahvemmin. Ei keskitytä siihen härskiin pyyntöön, jossa hallitus pyytää puhaltamaan yhteen hiileen tilanteessa, jossa se samalla on jättämässä sadattuhannet ihmiset heitteille.

Mennään valtionvarainministerin kommunikaatioon. Tai oikeammin siihen, että hän kehtaa olla kommentoimatta omaan toimialaansa kuuluviin asioihin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Muistutuksena sanottakoon, että hän ei edelleen ole vastannut Vasemmistoliiton Li Anderssonin kirjalliseen lapsiperheköyhyyteen liittyvään kysymykseen, jonka sai 6.9. Eduskunnan protokollan mukaan jokaiseen kysymykseen kuuluisi vastata kolmen viikon kuluessa.

Sinä aikana sen sijaan hän on kommentoinut useitakin kertoja omaan toimialaansa kuulumattomia asioita liittyen maahanmuuttoon. Sosiaalisen median mukaan voisi ajatella hänen olevan sisäministeri tai oikeammin maahanmuuttoministeri.

Näin tämä toimii. Ollaan hiljaa asioista, jotka ovat vaikeita puhua suoraan omille äänestäjilleen, mutta sen sijaan käännetään katse sinne, joka hänet valtaan on nostanut. Vastustamalla voimakkaasti maahanmuuttoa ja ottamalla kantaa jopa muiden maiden maahanmuuttopolitiikkaan saa sellaistenkin perussuomalaisten äänestäjien nuolemaan hänen kättään, joiden leivän hän on viemässä heidän pöydästään. Se kun riittää, että syylliseksi siihenkin asiaan leimaa maahanmuuttajat.

Oman ministeriön asioihin voi sitten jättää ottamatta kantaa. Toivoisin silti, että media haastaisi tästä häntä ja hallitusta yhtä ärhäkkäästi kuin se viime hallituskaudella teki hallitusta kohtaan. Vielä on siihen ärhäkkyyteen matkaa. Siksi sen työn pitää tehdä me muut.