”Joidenkin toimeentulosta se on otettava pois, jotta joidenkin toisten elintaso olisi vielä parempi”

Hän kävelee hyvinvointikukkulan päälle. Hänellä on jo kaikki. Lisäksi hänellä on hallituksen lupaus siitä, että hän saa vielä enemmän. Hän jolla on jo kaikki, mutta ehkä sen kaiken päälle on hyvä saada vielä jotain enemmän. Sellaistakin jota ei tarvitse.

Hän katsoo kukkulaltaan alaspäin. Näkee siellä ihmisiä joilla ei ole lähellekään niin paljoa. Osa ei edes tarvitsisi sitä kaikkea. Riittäisi kun ei olisi jokapäiväistä huolta toimeentulosta. Sitä että saisi itselleen ja lapsilleen edes kunnon ruokaa, että ei aina tarvitsisi punaisia hintalappuja metsästää. Hän ajattelee että heidän oma vikansa. Tekisivät töitä enemmän tai oppisivat syntymään varakkaaseen perheeseen. He ansaitsevat kurjuutensa, koska eivät yritä tarpeeksi. Joidenkin toimeentulosta se on otettava pois, jotta joidenkin toisten elintaso olisi vielä parempi.

Ja niin tapahtuu. Hallitus tulee ja tekee tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille. Oppivatpahan olemaan. Tuo omahyväisin ja elitistisin hallitus ikinä.

Hyvinvointikukkulan päälle saapuu toimittaja. Hän kysyy häneltä jolla on jo kaikki, että onko mitään asiaa mikä harmittaa. Sellainen löytyy helposti. Pörssisähkön hinta on yhtenä päivänä niin korkealla, että perheen pitää lämmittää sauna perjantain sijaan torstaina. Mieli moisesta takaiskusta mustuu. Viikko menee pilalle.

Samaan aikaan kukkulan alla vähävaraisen perheen vanhempi on itse syömättä yhden päivän, jotta lapsille riittää ruokaa, vaikka vanhempi onkin tehnyt raskaan työpäivän.

Oma vika. Kun pitäisi vielä jokin iltatyökin ottaa. Oma vika. Niin huutaa verohelpotuksia hallitukselta saava hyvätuloinen asumislisänsä menettäneelle vähävaraisille torstaisaunansa löylyistä.

Samassa veneessä täällä ei olla oltu sitten vaalien.