”Jos minua ei olisi ollut niin ette olisi riidelleet”

”Oma avioliittoni oli loppuvaiheessa ainaista riitelyä, milloin mistäkin turhasta asiasta. Eron aikaan lapseni oli 11-vuotias. Ero sujui hyvässä hengesä ja yllättävän sopuisasti.

16-vuotiaana hän sairastui vakavaan masennukseen. Nuoren elämässä oli ollut paljon muutoksia, vaikkei meillä kummallakaan vanhemmalla ollut uutta suhdetta moneen vuoteen.

Kun lapseni pääsi hoitoon ja asioita selviteltiin, niin yksi osasyy masennukseen oli se, että hän koki olleensa syy meidän eroon. Tämä tuli meille suurena yllätyksenä. Hän selitti sen niin, että silloin avioliiton aikana me riitelimme hänen asioistaan. Ja toden totta. Milloin olin pukenut lapselle vääränlaiset kengät tai rukkaset kevätkelillä. Milloin riitaa tuli hänen kuskaamisesta harrastuksiin tms.

Ja kun ero tuli, hänen mielestään oli hänen vikansa, koska ”jos häntä ei olisi ollut, emme olisi riidelleet”. Älytöntä? Kyllä, mutta emme koskaan voi tietää, mitä lapsen pään sisällä tapahtuu tai miten lapsi kokee asioita.

Nyt lapseni on jo aikuinen ja ymmärtää asiat. Silti masennus aika-ajoin nostaa päätään ja minä syytän siitä itseäni. Älyyöntä sekin.”