Kaikille tilaa riittää

Olin tänään joulukirkossa. Liittyen erään läheisen ensi kesän rippikouluun. Minulla ei ole jäsenkorttia kirkkoon. En siis kuulu siihen. Suurin syy siihen on se, että kirkko ei vieläkään yksiselitteisesti hyväksi rakkautta sen sateenkaariväreissä. Niin kauan kun näin on, niin kirkon sanoma lähimmäisenrakkaudesta on tekopyhää hurskastelua.

Kirkolla on hyvä sanoma. Se pitää huolta pienimmistä ja heikommista. Näinä aikoina se on tarpeen, sillä jonkun on pidettävä. Iso kiitos kirkolle siitä.

Tänään joulupäivän aamukirkossa pastori tarttui puheessaan lauseeseen joka on eräästä virrestä tuttu ”kaikille tilaa on”. Olin kuulevinani hänen lauseistaan hätää, sillä tässä ajassa tuo kristillinen sanoma on lähinnä huono vitsi. Kaikille ei todellakaan ole tilaa, sillä meillä vallitsee yhteiskunnallisesti vahvojen laki, jonka alle kirkon sanoma siitä, että kaikille on tilaa ja turvaa jää, sillä monilta osin emme enää välitä. Oma vika on huono-osaisuus. Pärjäilköön yksin. Siinä sanomaa tältä ajalta.

Tilaisuus oli kaunis ja pastorin luoma sanoma tarpeellinen. Minä en usko Jumalaan, mutta uskon siihen, että pitämällä yksilötasolla ja yhteiskunnallisesti huolta heikommista ja tekemällä tekoja ja politiikkaa joka edesauttaa sitä, että jokaiselle meille on täällä tilaa, niin pääsemme lähelle kirkon sanomaa. Tällä hetkellä olemme siitä yhteiskunnallisesti hyvin kaukana, mutta onneksi yksilötasolla voimme tehdä joka päivä maailmaa kauniimmaksi.

Tänään on ensimmäinen päivä aikaa tehdä tekoja, jonka päämääränä on tuo pastorin sanoma ”kaikille tilaa riittää”.

Tehkäämme.