”Mahdatkohan sä muru tietää, kuinka haluttava ja seksikäs sä olet”

”Miehellä soi kello aamulla. Hän sammutti kellon, kääntyi ja otti minut hetkeksi syliinsä ja antoi suukon niskaan ja sanoi, että sä olet rakas ennen kuin nousi sängystä ja jätti minut vielä lepäämään. Leijun hetken unen ja valveen sekaisessa välitilassa rinnassa ihana lämpö miehen rakkaudesta.

Kömmin ilkosillaan ja tukka pörrössä hetken päästä keittiöön, jossa mies on jo pöydän ääressä aamupalalla. Hän on laittanut minulle valmiiksi puuronkeittovälineet hellalle ja kääntyy katsomaan minua. Hymy syttyy hänen kasvoilleen ja hän sanoo, että olen kaunis. Kävelen hänen viereensä ja hän painaa kasvonsa rintojani vasten, puristaa pepusta ja sanoo, että mahdatkohan sä muru tietää, kuinka haluttava ja seksikäs sä olet.

Kiusaan miestä ja sanon, että en kyllä yhtään tiedä, kun kukaan ei ole sitä koskaan sanonut eikä näyttänyt, vaikka mies kertoo sen joka ikinen päivä sanoilla ja teoilla. Mies toteaa, että katsopa nainen silmiin kun valehtelet ja minä yritän pysyä totisena ja väittää vastoin totuutta ja nauru kuplii heti aamusta meidän välillä.

Mies katsoo kelloa ja toteaa, että olisi vartti ylimääräistä aikaa, tarttuu käteeni ja vie minut takaisin sänkyyn. Hän riisuu itsensä, käy makaamaan viereeni ja kätensä kiertyvät ympärilleni. Lyhyen, mutta intohimoisen hetken uppoudumme toisiimme ja työpäivä saa ihanan startin, joka lämmittää mieltä ja kehoa pitkin päivää. Töihin lähtiessään hän halaa ja suukottaa ja toivottaa hyvää työpäivää.

Aamupäivällä hän laittaa töistä viestin, jossa kertoo miten ihana minä olin sängyssä aamulla ja kuinka helppo minua on haluta. Vastaan hänelle, että hän on upea rakastaja ja kerron kuinka minun haluni häneen syttyy jo pelkästä katseesta ja kuinka paljon hän tuottaa minulle nautintoa. Ihoni tuoksuu häneltä ja intohimolta.

Viestittelemme pitkin päivää, kyselemme miten päivä sujuu, välillä lähetämme toisillemme tuhmia kuvia tai leikkimielisesti piruilemme meidän omia omituisia vitsejä, mitä kukaan muu ei ymmärrä tai lässytämme ällömakeita siirappia tihkuvia viestejä.

Töiden jälkeen halaamme ja suukotamme taas, kerron, että ehdin jo kaivata hänen loistavaa seuraansa. Vietämme illan yhdessä harrastaen jotain yhteistä harrastusta tai ihan vain lojumme sohvalla kirjoja lukien. Juttelemme päivän tapahtumista, hassuttelemme, nauramme, painimme, pussailemme, teemme kotitöitä, kaikki sulassa sovussa ja hurtilla huumorilla höystäen.

En muista 22-vuotisen liiton ajalta yhtään päivää, jolloin hän ei olisi saanut minua räjähtämään hillittömään nauruun, jolloin hän ei olisi kehunut minua, jolloin hän ei olisi halunnut minua tai minä häntä. En muista yhtään päivää, jolloin hän olisi vähätellyt, halveksinut, painostanut, pakottanut, alistanut tai tahallisesti satuttanut minua.

Hän on rakastajani, rakastettuni, paras ystäväni, joka jostain ihmeellisestä sattuman oikusta osui kohdalleni ja rakastaa minua päivästä toiseen juuri tällaisena kuin olen haluamatta muuttaa minussa yhtään mitään. Edelleenkään en tajua kuinka näin käsittämätön onni on minun kohdalle annettu ja kiitollisin mielin vaalin jokaista hetkeä.”