Mikä saa ihmisen lentämään lomamatkalle palavalle saarelle?

Ilmastokriisi etenee. Etelä-Eurooppa palaa yli 40 asteen helteessä. Suositun lomasaaren Rodoksen maastopaloissa on kuollut ihmisiä ja paikalliset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan.

Kaiken tämän keskellä Tampereen lentoasemalta lähti 120 henkilöä lomalennolle Rodokselle sunnuntaina. Eräs Helsingistä matkannut kertoi, että jos lomailu ei onnistu, niin matkan voi ottaa elämyksenä.

Irvokasta.

Mikä saa ihmisen toimimaan tällä tavalla? Sama asia kuin tilanteen on aiheuttanut. Pohjaton itsekkyys ja välinpitämättömyys. Turha sitä on selittää pienemmäksi. Itsekin olen ollut itsekäs ja välinpitämätön. Olen matkustanut lentokoneella, jotta olen saanut juoda sangriaa aurinkotuolissa. Haluaisin että edes sen verran ihminen olisi rehellinen ja vastuullinen, että myöntäisi oman itsekkyytensä ja sanoisi ääneen, että oma nautinto edellä tässä mennään.

Oma lukunsa on ollut ihmiset, jotka äkkilähdön saatuaan ovat tällä viikolla matkustaneet palavalle saarelle ja vaatineet uimarannan reunalla viiden tähden palvelua. Onko tämä syyllistämistä? Todellakin on syyllistämistä ja aiheesta.

Saavutettu etu. Emme me siitä tingi. Me koemme olevamme etuoikeutteuina etuoikeutettuja vapaamatkusteluun. Tarkoitan sillä sitä, että vaikka saari palaa ympärillä ihmiskunnan holtittomuuden vuoksi, niin ei se meitä, jotka sen on saanut aikaan, tunnu koskettavan. Ikään kuin me saisimme elää aivan kuin maailma olisi sama kuin 20 vuotta sitten.

Se ei ole. Se on pysyvästi muuttunut. Ilmastokriisiä emme saa enää taltutettua, mutta sen vauhtia hidastettua. Se vaatisi suurta ajattelutavan muutosta. Onko se tapahtumassa?

Sunnuntaina 120 ihmistä oli lähdössä matkalle palavalle saarelle, koska ”eihän koko saari ole tulessa”.

Siinäpä sitä vastausta kysymykseen.