Miljoona tapaa olla parisuhteessa -oodi moderneille parisuhteille

Mennään ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Otetaan käsittelyyn tyypillinen parisuhde. Parisuhteessa oli mies ja nainen. Mies kävi töissä ja toi leivän pöytään. Nainen oli kotona ja hoiti lapsia ja teki miehelle ja lapsille ruokaa. Miehen halujen mukaan ja pyynnöstä nainen avasi iltaisin miehelle reitensä niin, että mies sai tyydytettyä seksuaaliset tarpeensa. Kaikki tehtiin mahdollisimman hiljaa ja nopeasti, jotta lapset eivät heränneet.

Hiljaa ja pimeässä nussimisen perinne. Sieltähän se tulee, jos sitä mietitte.

Perheessä oli roolit. Mies toi leipää kotiin ja nainen laittoi leivän pöytään. Lapsille osoitettiin rakkautta vitsalla ja väkivallan uhalla. Syliin ei otettu ja paikkansa piti ansaita tekojen eikä tunteiden kautta.

Jatkuvan tekemisen perinne ja perheväkivalta. Sieltähän se tulee, jos sitä mietitte.

Vuosikymmenet vaihtuivat toisiin ja nainen alkoi vihdoin kyllästyä kotona olemiseen. Rohkeimmat naiset vapautuivat samalla seksuaalisesti. Nainen uskalsi haluta seksiä muulloinkin, kun uusien yhteiskuntaan tulevien työntekijöiden synnyttämisen muodossa. Homot olivat vielä kaapissa, sillä homoseksuaalisuus oli Suomessa sairaus vuoteen 1981 saakka.

Kaapissa olemisen tuska ja homofobia. Sieltähän se tulee, jos sitä mietitte.

Vuosikymmenet vaihtuivat taas toisiin. Nainen halusi kodin ulkopuolelle ja mies kodin sisäpuolelle. Roolit törmäsivät tosiinsa. Naisilla oli työelämässä vastassa lasikatto ja miehillä kotona vastassa lasikatto. Nainen ei tuntunut pääsevän johtotasolle työelämässä eikä mies päättämään sisustuksesta ja lasten hoidosta kotioloissa.

MURROS.

70-luvun lopulla syntyneiden sukupolvea on sanottu terapiasukupolveksi. Se on aivan totta, sillä me neljänkymmenen ympärillä vaeltavat ihmislapset käytetään valtavasti terapeutin palveluja. Kahdesta syystä. Siksi koska meidät on kasvatettu päin helvettiä ja siksi, koska emme halua toistaa aikaisemman sukupolven virheitä. Me olemme heitä, jotka katkaisevat ketjun, jotta seuraavat sukupolvet olisivat vapaita.

Mitä tapahtuu?

Parisuhteissa ei ole enää rooleja. Onneksi. Konservatiivinen ajattelutapa on vain vanhan mallintamista ja vanha malli ei koskaan sovi uuteen aikaan. Me emme tee vanhoilla arvoilla enää yhtään mitään. Parisuhde on muuttunut riippuvuus- ja hyötysuhteesta rakkaussuhteeksi. Me emme suostu olemaan enää parisuhteissa, joissa ei ole rakkautta eikä intohimoa.

Tuloksena:

Valtava määrä eroon päätyneitä parisuhteita. Ja kuunnelkaa tätä tilastoa. Mitä koulutetumpi nainen, sitä varmemmin hän on sinkkuna. Ihana ajatus. Naisen ei tarvitse olla enää parisuhteessa sen vuoksi, että hänen taloutensa olisi turvattu, vaan siksi, että naista rakastetaan viimeisen päälle kunnolla. Eikä miehen tarvitse olla enää parisuhteessa, että hänen lapsistaan ja pyykeistään pidettäisiin huolta, koska mies osaa ne aivan itse. Hän on parisuhteessa siksi, että häntä rakastetaan viimeisen päälle kunnolla.

Siksi nykyään erotaan enemmän, koska parisuhteelta odotetaan enemmän ja se on hyvä, että odotetaan ja se on hyvä, että erotaan, jos parisuhteessa on huono olla. Yksinkertaista, eikö totta?

Sanotaan, että ennen kaikki oli paljon paremmin. Sanon, että ennen kaikki oli ihan hirveän ahdasta. Nykyajassa on paljon kaikkea kauheaa, mutta perhearvot ja parisuhdearvot ovat onneksi huomattavasti terveemmällä pohjalla kuin aiemmin. Parisuhde ei ole pelkästään heteronormatiivinen olettamus kahdesta aikuisesta ja muutamasta lapsesta. Parisuhteessa voi olla miljoonalla eri tavalla. Parisuhde ei perustu mihinkään rooliolettamiin, vaan parisuhteen sisällä voi liikkua aivan missä roolissa tahansa.

Mitä homoseksuaalisuuteen tulee, niin järkevä ihminen ei edes tule ajatelleeksi, että mitä sukupuolta parisuhteen muodostavat ihmiset sattuvat olemaan. Parisuhteessa on kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä. Onhan toki meillä ne omat vuoteen 1981 jääneet öyhöttäjät, jotka elävät vielä maailmassa, jossa homot vietiin mielisairaalaan ja naiset sidottiin keittiön ja makuuhuoneen välille.

Mikä parasta nykyajan parisuhteessa. Olemme murtaneet monia kahleita. Meidän ei tarvitse enää harrastaa seksiä pimeässä ja hiljaa. Nainen saa haluta seksiä ja osoittaa olevansa seksissä haluava subjekti. Nyt naista ei sidota keittiöön ja makuuhuoneeseen pakosta, vaan hänet sidotaan makuuhuoneeseen vain, jos nainen sitä itse ehdottaa, mutta ei mennä siihen.

Mies saa jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja nainen saa lähteä tekemään uraa. Molemmat ovat riippumattomia toisistaan, paitsi rakkauden osalta. Eikä sekään riippuvuus näyttäydy omistamisena, vaan rakkautena ja haluna olla yhdessä.

Murrosvaihe kestää aina jonkin aikaa ja se tuo tullessaan kipuilua. Nyt kipuilemme sen suhteen, että suhteet eivät tunnu kestävän, mutta muutoksella on aina hintansa. Voihan olla, että murroksen ja muutoksen myötä parisuhde tulee muuttumaan tulevaisuudessa joksikin aivan muuksi kuin olemme sen tähän asti mieltäneet. Sen kertoo jo tilasto, että nuoremmat sukupolvet eivät parisuhteesta niin piittaa. Jos piittaavatkin, niin täysin omilla säännöillään.

Mikä minä olen heitä vanhana boomerina ohjailemaan. Onneksi he eivät seuraa meitä, vaan rakentavat täysin omaansa. Niin kuin kaikkien meidän pitäisi.

Tämähän on meidän elämämme, eikä naapurin tai vanhempien elämä.