Havaintoja parisuhteesta

”Miten sitä voi sanoa olevansa parisuhteessa, jos tuntee olevansa koko ajan ihan yksin?”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Miksi ostaa yhteinen sohva, jos istuu sen jälkeen sohvan eri reunoilla? Eikö olisi rehellisempää ostaa sohvan sijaan kaksi nojatuolia?

Mitä hyötyä on siitä, että olohuoneen verhot ovat sävysävyyn huoneessa olevan maton kanssa, jos huoneessa oleskelevat ihmiset eivät tunnu olevan toisiinsa yhteydessä yhtään mitenkään? Eikö ensin kannattaisi panostaa sisältöön ja sitten vasta kulisseihin?

Ja mikä on olevinaan aviovuode, jonne mennään iltaisin eri aikaan nukkumaan tai jos siinä vuoteella ollaankin yhdessä samaan aikaan, niin molemmat eri puhelimilla selkä toisen selkää vasten?

Eikä seksiksi voi laskea sellaista toimintoa, jossa ensin yhdessä havahdutaan siihen, että sitä ei ole ollut aikoihin ja sen jälkeen sitä tehdään velvollisuudesta laittamalla valot pois ja silmät kiinni kuvitellen puolisonsa joksikin toiseksi.

Ei kai parisuhde voi olla vain pelkkää työntekemistä ja vastamäkeä? Mikä parisuhde se sellainen on, jossa huonoja hetkiä on selvästi enemmän kuin hetkiä, jolloin kaikki tuntuu taivaalliselta?

Puhumattakaan kommunikaatiosta. Sekö on ollut kaiken tavoite, että kommunikaatioita ei juurikaan ole tai jos on, niin se koostuu pääosin toiselle naljailusta ja murahtelusta?

Miten sitä voi sanoa olevansa parisuhteessa, jos tuntee olevansa koko ajan ihan yksin?

Tai toisin päin.

Miten sitä voi sanoa elävänsä onnellisessa parisuhteessa, jos odottaa vain niitä hetkiä, jolloin toinen ei ole paikalla? Ilahtuu siitä, kun hän ilmoittaa olevansa koko illan poissa.

Mihin me oikeastaan sitä toista sitten edes tarvitsemme?

Mahdollistamaan toisillemme leveämmän arjen ja paksumman pankkilainan. Saadaksemme harrastaa yhteisessä kodissa sisustusta ja puutarhatöitä. Kodissa, jossa yhteistä ei ole kuin raamit ja mahdolliset lapset.

Vai onko se niin, että yhteinen kämppäkaveruus on aivan riittävää? Seksin voi toki aina halutessaan ulkoistaa, mutta rakkauden ulkoistaminen lienee mahdotonta.

Ehkä rakkauden voi unohtaa ja uhrata sävysävyyn olevalle sisustukselle. Ehkä sohva onkin enemmän Netflixin katselua kuin sylissä istumista varten. Ehkä aviovuoteen tarkoituksena on taata pehmeät ja riittävän palauttavat yöunet, jotta ympärillä oleva arki soljuisi energisemmin. Ehkä seksi on vain sen parisuhteen alkuhuuman juttu.

Parisuhteen väärinkäyttäjä.

Sellainen on ihminen, joka hylkää rakkauden toissijaisuuden edessä. Ei se paljon lohduta istua tonnin sohvalla, jos siinä istuu joka ilta ilman kosketusta. Eikä se tuo mielentyydytystä silittää olohuoneen verhoja pehmeän sileäksi, jos oma vartalo jää ilta illan jälkeen vaille silityksiä.

Mitä se parisuhde sitten pitäisi olla?

Se on sisällä oleva tunne, joka on sävysävyä rakastettusi tunteen kanssa. Se on painauma yhteisen sohvan keskipaikalla. Se on jatkuvan työnteon sijaan suloisia suudelmia ja rentoa oloa. Se on yhteistä tunnetta siitä, että on oikeassa paikassa.

Sinä olet siinä ja minä olen tässä. Kun me liikumme toisiamme kohti, niin sinä olet sylissä. Minä en näe verhojen värisävyä, vaan pyynnön silmissä.

”Älä väärinkäytä meitä, vaan rakasta minua.”

Me olemme rakkauden tahroja parisuhteen pinnoilla.

Lue myös

X