”Miten voi määritellä ulkopuolelta, että heppoisin syin erottu?”

”Mistä voi tietää kenenkin erojen syyt? Miten voi määritellä ulkopuolelta, että heppoisin syin erottu? Ymmärräthän, että se kerrottu syy ei välttämättä edes ole kovin paljon avattu tai rehellinen vastaus?

Mä esimerkiksi aikoinaan kerroin ulkopuolelle, että eron syy oli se, että mies löysi uuden naisen ja halusi erota minusta. En kertonut, että itse olin haaveillut ja osittain valmistellutkin eroa jo vuosikausia, koska koin puolisoni tunnekylmäksi ja välinpitämättömäksi, ja että minä olin hänelle pelkkä kodin- ja lastenhoitorobotti.

En kertonut, ettei meillä koskaan ollutkaan romanttista suhdetta, tai että seksuaalinen suhde mun ja exän välillä päättyi yli 6 vuotta ennen eroa. En kertonut, että kodin seinien sisäpuolella miehellä oli päihdeongelma tai että epäilin hänen syyllistyneen rikokseen työpaikallaan.

En kertonut, etten ollut yli kahteen vuoteen uskaltanut jättää lapsia yksin hänen kanssaan, koska en voinut luottaa siihen, että hän olisi edes selvinpäin. En kertonut mitään kaikesta henkisestä ja taloudellisesta väkivallasta, jonka alla olin elänyt jo vuosia.

En kertonut, kuinka paljon sitä työntekoa ja taisteluhenkeä olin jo siinä suhteessa harrastanut. Kaikesta näistä olen julkisesti puhunut vasta, kun erosta oli jo useampi vuosi. Tekään että tuskin tiedä juuri mitään edes läheistenne suhteista, varsinkaan niin paljon, että olisi valtuuksia määritellä mikä on liian heppoisin syin erottu ja mikä ei.

Henkilökohtaisesti haluan, että mun parisuhde antaa mulle enemmän kuin ottaa. Haluan mennä kainaloon, kun kompastelen niihin kiviin ja vastoinkäymisiin muualla elämässäni. Haluan, että mun parisuhde antaa mulle paremmat yöunet eikä pidä mua hereillä. Haluan, että mun parisuhde on turvasatama elämän kriiseissä, eikä itsessään kriisin aiheuttaja. En halua olla samantien luovuttamassa, kun on pienikin riita, mutta en halua enää koskaan riidellä ihan perusasioista: huomioon ottamisesta, välittämisestä, auttamisesta, läsnäolemisesta, arvostamisesta ja kunnioittamisesta. Jos nämä asiat ei ole itsestään selviä, niin kyllä, mä todellakin luovutan samantien. Yhteisistä kriiseistä ja vaikeuksista voidaan selvitä, mutta itsekkyydestä ei.”