Mustia säkkejä ja apinoita

Olemme tulleet yhteiskunnallisesti aikaan, jossa ihmisten kutsuminen esimerkiksi mustiksi säkeiksi ei aiheuta eroa merkittävältä valtapaikalta. Ainakaan tähän hetkeen mennessä.

Yhteiskunnallinen keskustelu on muuttunut kelvottomaksi perussuomalaisten myötä. He ovat jo vuosia harrastaneet solvaavaa ja rasistista retoriikkaa sosiaalisessa mediassa. Surullista tässä kaikessa on se, että näin on annettu tapahtua. Media on ollut aiemmin ilmiöstä hiirenhiljaa ja vahinko on ehtinyt tapahtua.

Emme me voi olla valtio, jossa merkittävässä ministerinpestissä on ihminen joka vielä vuonna 2019 on kutsunut kirjastossa työskentelevää naista mustaksi säkiksi. Ei se ole yhteiskunnallista keskustelua. Se on solvaamista rasistisella retoriikalla.

Saman puolueen puheenjohtajistoon kuuluva henkilö on vielä äskettäin kirjoittanut sosiaaliseen mediaan turvapaikanhakijoiden olevan kamelikuskeja ja vuohipaimenia.

Riikka Purran rooli on varmasti raskas kantaa. Samaan aikaan kun hänet pakotetaan kameroiden edessä pyytämään anteeksi kirjoituksiaan niin hänen pitää sosiaalisessa mediassa vakuutella äänestäjiään, että sama rasistinen linja jatkuu, koska sillä linjalla hän on kannatuksensa saanut. Vielä eilen Purra rauhoitteli ärsyyntyneitä kannattjiaan postaamalla, että hän ei linjaansa muuta.

Meidän muiden on pakko tähän puuttua. Mainehaitta on jo melkoinen ja pahenee entisestään. Puheet nollatoleranssista rasismiin on silkkaa huonoa huumoria, sillä ei rasismia vuosikausia sosiaalisessa mediassa levittänyt puolue pakotettuna muutu ei rasistiseksi. Varsinkaan, kun puolueen kannatuksesta iso osa on tullut rasistisella retoriikalla.

Tämän pitää loppua. Ei meillä ole varaa hallitukseen joka on maailman silmissä kauhukabinetti.