Nainen pettää, kun hän jää suhteessaan yksin ja mies pettää, kun hän saa siihen tilaisuuden

Mielestäni sukupuolittaminen on lähes aina täysin turhaa, sillä ihminen on eniten ihminen ja sen jälkeen vasta sukupuoli. Silti haluan tällä kertaa sukupuolittaa.

Olen kymmenen vuoden bloggailuni aikana saanut runsaasti lukijoiden tarinoita. Niiden pohjalta olen tullut teemasta nimeltä pettäminen siihen lopputulemaan, että naiset pettävät silloin, kun jäävät omassa suhteessaan täysin yksin ja miehet silloin, kun saavat siihen tilaisuuden.

Kerrotakoon tässä vaiheessa, että pettäminen tarkoittaa turhan monen mielestä vain suhteen ulkopuolista sutinaa ja seksiä, kun minulle termi pettäminen on huomattavasti laajempi kokonaisuus. Pettämisen yksi pahimmista ilmentymistä ei ole suhteen ulkopuolinen sutina, vaan parisuhteen sisällä asuva loputon ohikäveleminen ja välinpitämättömyys.

Takaisin alkuväittämään. Esitän sen tarkoituksella jyrkästi sukupuolittaen. Naisen kokema yksinäisyys parisuhteissa ilmenee kroonisena kosketuksenpuutteena. Yksi nainen on kirjoittanut toivovansa, että aamubussissa joku istuisi viereen ja vahingossa koskettavan. Toinen sanoo kampaamolla käymisen yhdeksi syyksi sen, että kampaajan pestessä hänen hiuksiaan hän tulee kosketetuksi. Seksin puolella nainen kirjoittaa usein, että jää täysin vaille. Hän kokee olevansa vain miehen tarpeiden mahdollistaja ja vaikka hän ottaa asian puheeksi, niin mikään ei muutu.

Jos mikään ei koskaan muutu, niin ero olisi tietenkin paras ratkaisu. Mutta kun erota ei liian helpolla saisi. Niin ulkopuoli jaksaa aina rummuttaa. Viimeinen kivi on kääntämättä ja vastamäet ja lupaukset. Siihen koskemattomuuden kierteeseen moni nainen sitten jää. Kunnes tuntee jossain toisaalla itsensä halutuksi, kosketetuksi ja naiseksi.

Kahdeksan kymmenestä lähestyjästä on varattuja miehiä. Niin kertoi eräs naistuttavani hänen erottuaan ja jäätyään sinkuksi. Samaa tarinaa kertoo monet muutkin. Kuten eräs seksipalvelujaan myyvä suomalainen nainen minulle lähettämässään tarinassaan. 90 prosenttia hänen asiakkaistaan on naimisissa olevia miehiä.

Olen aiemminkin kertonut esimerkkitarinan työmatkalla vieraassa kaupungissa olevasta miehestä. Tästä on jo aikaa. Ystäväni kanssa seurattiin yökerhossa hänen liikkeitään. Hän keskusteli eri naisten kanssa ja rohkea ystäväni halusi mennä hänen jutulleen. Mies kertoi avoimesti etsivänsä seksiseuraa hotellihuoneeseensa. Sanoi että kun kymmeniltä kysyy, niin kyllä yksi lopulta lähtee aina mukaan. Vaimo ja lapset hänellä oli toisessa kaupungissa. Senkin hän avoimesti kertoi.

Kysyttäessä syytä, että miksi ihminen pettää niin varsinkin miesten vastauksissa korkealla on syy tilaisuus tekee varkaan. Varsinkin jos tilaisuus on jossain sellaisissa olosuhteissa, jossa kiinni jäämiseen riski on mahdollisimman pieni. Se mistä ei jää kiinni, niin sitä ei ole koskaan tapahtunut.

Suomalaisia parisuhteita vaivaa aivan liian usein tekopyhyys. Ihmiset jotka rummuttavat ehdotonta uskollisuutta suhteen yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä eivät itse ole useinkaan ehdottoman uskollisia. Itse pidän tätä selän takana -kulttuurina. Lähes jokainen tietää, että mitä kotiseinien ulkopuolella tapahtuu, mutta siitä ollaan hiljaa. Päinvastoin jos esimerkiksi blogissaan puhuu pettämisteemasta ääneen niin jo pian ihmiset tulevat kädet nyrkissä keskusteluketjuun. Joka ikinen kerta, sillä parempi olisi, että asia jota tapahtuu paljon, niin siitä oltaisiin hiljaa.

Sillä kuten sanoin, se mistä ei puhuta, niin sitä ei tapahdu. Ja tämä viisaus on sukupuoleton. Itse olen sitä mieltä, että vaikeistakin asioista pitää puhua, koska pyhyyttä pahempaa on vain tekopyhyys.