Nälkäiset parijonoon järjesty!

Muutama hallituspuolueen jäsen on ilakoilut sosiaalisessa mediassa siitä, että niin sanottu Lex Laukkasen ruoka-apupalvelu on vakinaistettu hallituksen toimesta. Hallitus pitää toisin sanoen hienona asiana sitä, että Suomessa on köyhiä ihmisiä joiden pitää kadulla jonottaa ruokaa ja tästä kaikesta pitäisi olla vielä kiitollinen.

Erityisen irvokkaan asiasta tekee se, että samalla kun ruoka-apupalvelu vakinaistetaan niin kaikkein heikommassa asemassa olevien sosiaaliturvaa leikataan. Toisin sanoen valtio siirtää sosiaaliturvaa vapaaehtoisten ja ja järjestöjen käsiin, joka on heikollakin matematiikalla laskettavissa niin, että se veisi Suomea perusturvasta kohti vapaaehtoisten varaan jäävää sosiaaliturvaa.

Lex Yhdysvallat.

Eri järjestöjen ruoka-apupalvelut ovat tärkeä lisä Suomen sosiaaliturvan rinnalle, mutta paino on sanalla lisä. Siksi hallituspuolueiden jäsenten ilakointi palvelujen laillistamisesta aikana, jolloin sama hallitus vie pöydästä sitä leipää, jonka pitäisi tulla pöytään ilman muutaman tunnin räntäsateessa seistävää katuperformanssia on irvokasta.

Tämä ei ole heikompien huolenpitoa. Tämä lähenee jo heikompien nöyryyttämistä. Pohjoismainen hyvinvointivaltio ei tarkoita sitä, että sosiaaliturvalle tippunut henkilö joutuu jonottamaan ruokaansa näkäisenä, vaan se tarkoittaa sitä, että sosiaaliturva on riittävän korkealla tasolla, että ruokaa saa jonottamatta.

Populistisesti totean loppuun, että arvovalintoja nämä ovat, sillä kaiken tämän säästötalkoiden keskellä hyvätuloiset saavat veronkevennysten myötä lisää.

Toivottavasti muistavat siellä ruokajonossa olla kiitollisia siitä, että ruokajonoja on järjestetty.

Tämä on jäätävää politiikkaa.