Nuoriso on pilalla

1960 -luvulla nuoriso oli pilalla.
1970 -luvulla nuoriso oli pilalla.
1980 -luvulla nuoriso oli pilalla.
1990 -luvulla nuoriso oli pilalla.
2000 -luvulla nuoriso oli pilalla.
2010 -luvulla nuoriso oli pilalla.
2020 -luvulla nuoriso vasta pilalla onkin.

Näin jos on uskominen vanhempia ikäluokkia.

Vanhempi tyttäreni on Tampereen Yhteiskoulun Lukiossa. Se on ilmaisutaitoon erikoistunut lukio. Lukiossa oli lauantaina avoimet ovet ja pääsin vierailemaan koulussa nuoremman tyttäreni kanssa.

Päivä piti sisällään muun muassa lukiolaisten esityksiä. Mitä lahjakkuutta ja herkkyyttä lavalla nähtiinkään. Soittoa, laulua, tanssia, teatteria ja elokuvaa. Olin täysin haltioissani.

Se mitä päivän aikana näin rivien väleissä, niin nuoria, jotka ovat saaneet vapaana loistaa ja löytää luovuutensa. Liittyen viime päivien teemaan blogissani, niin en nähnyt koulussa kurilla kasvatettuja anteeksipyytelijöitä. Jo kouluun pihaan liidulla kirjoitettu hallituksen leikkauksia vastustava slogan teki vaikutuksen. Kyseisen koulun oppilaita osallistui muutama viikko sitten koulun valtaukseen vastustaen hallituksen epähumaania politiikkaa.

Näin nuoria, jotka uskaltavat kyseenalaistaa. Nuoria, jotka rohkeana ovat etsimässä ja löytämässä omaa polkuaan ja se polku ei välttämättä ole se valmiiksi tallattu, vaan jotain ihan uutta ja raikasta.

Nuoriso ei ole pilalla. Se ei ole koskaan ollut. Se on kautta historian ollut tekemässä muutosta. Kapinoimassa vanhaa vastaan ja synnyttämässä uutta. Ilman sitä kapinaa yhteiskunnat näivettyisivät hengiltä.

Ei. Nuoriso ei ole koskaan ollut pilalla. Pilalla ovat olleet keski-ikäiset, jotka joka käänteessä huutavat nuorisolle, että kuinka pilalla he ovat. Omaa pelkoan ja pienuuttaan he huutavat. Mikään ei saisi muuttua. Sielu menee rikki, kun jokin tuote vaihtaa nimeään tai heitä kehotetaan vähentämään kuluttamista. Ihan vain muutamalla esimerkkinä sanottuna. Keski-ikä kuvittelee tulevansa päivä päivältä viisaammaksi, vaikka totuus on usein ihan jotain muuta. Lukekaa vaikka uutisten kommenttiketjuja.

Minä olen äärettömän ylpeä omasta 17 -vuotiaastani. Olen ylpeä hänen ikätovereistaan. Jokainen sukupolvi on aina edeltäjäänsä parempi. Ja kun katsoin tuota nuoreni ikäpolvea minuun saapui rauha ja levollisuus. He ovat viisas ja humaani sukupolvi. He jotka siivoavat meidän sotkumme. Se että minulla oli mukanani siitä vielä seuraava sukupolvi kuusivuotiaani muodossa, teki päivästä vielä merkityksellisemmän. Sieltä kasvaa se seuraava mahtava sukupolvi.

Kehukaa nuoria. Kannustakaa heitä. Rakastakaa heitä. He joutuvat elämään todellisuudessa jonka me olemme heille luoneet. Ei häävi. Silti heissä loistaa palo ja toivo siitä, että he tekevät tästä vielä jotain kauniimpaa.

Nuoriso ei ole pilalla. Nuoriso on ihana. Iso arvostus heille.”