”Olen 41-vuotias, perheenisä ja naisen kanssa avioliitossa oleva biseksuaalimies”

”Olen 41-vuotias, perheenisä  ja naisen kanssa avioliitossa oleva biseksuaalimies. Blogissasi oli pulaa miesten tarinoista, joten tuumasta toimeen heitän itseni likoon.

Niin kauan kuin muistan, olen aina ollut myös miehistä kiinnostunut niin seksuaalisesti kuin romanttisesti. Tapasin nykyisen vaimoni ollessani vain 19-vuotias enkä koskaan päässyt kokemaan seksiä tai mitään muutakaan intiimiä läheisyyttä miehen kanssa. Itseasiassa vaimoni on edelleen ainoa nainen jonka kanssa olen harrastanut seksiä.

Pidin biseksuaalisuuteni piilossa vaimoltani sekä kaikilta muilta. Tulin ulos vaimolleni eräänä iltana aivan muutama kuukautta ennen kun täytin 40-vuotta. Samana vuonna olimme olleet yhdessä tasan 20 vuotta. Suhteemme alussa en kokenut, että biseksuaalisuuttani tarvitsisi tuoda mitenkään esiin ja päätin pitää sen omana tietonani, visusti varjeltuna syvälle itseeni kuin kalleinta, synkintä aarrettani. Asia oli alkanut painaa minua ja viimeiset kaksi vuotta ennen ulostuloani harkitsin vakavasti vaimoni pettämistä miehen kanssa, koska kaipuuni miehen kosketukseen oli kasvanut uskomattomiin mittoihin. Oireilin olemalla todella sulkeutunut, en ollut enää kotona läsnä ja jopa työmotivaationi alkoi olla kateissa. Olin hukassa ja eksynyt itseeni. Kaiken lisäksi seksielämämme vaimoni kanssa oli aivan kuihtunut: seksiä saattoi olla ainoastaan kerran puolessa vuodessa viimeisen seitsemän vuoden aikana. Vaimosta ja minusta oli tullut kämppiksiä. Pettäminen olisi ollut helppoa, koska matkustan työssäni paljon. Mutta kunnioitus ja rakkaus vaimoani kohtaan oli ja on edelleen niin valtava, etten pystynyt siihen. Ellei toki erinäiset chat keskustelut miesten kanssa ja nettiseksi sellaiseksi lasketa.

Ulostuloni oli pelottavinta mitä olen aikuisiällä kokenut. Minulla ei ollut enää vaihtoehtoa, joko hän hyväksyy biseksuaalisuuteni tai ei, mutta minä en voi jatkaa näin. Vaikkakin se merkitsisi avioliittomme päättymistä. Kun avasin suuni, tuntui että maailma pimeni. Olin varma että tämä on nyt tässä.

Suureksi yllätyksekseni, vaimoni otti alkuhämmenyksen jälkeen ulostuloni vastaan rauhallisesti. Hän kuunteli ja kerroin aivan kaiken mitä tunnen miehiä kohtaan. Pudotin kaiken itsestäni hänen syliinsä. Olin toisen edessä ensimmäistä kertaa elämässäni täysin alaston ja se kuka minä todellisuudessa olen. Kerroin, että minun on pakko tulla ulos ennen kuin kerkeän tekemään jotain, mitä saattaisin katua koko loppuelämäni.

Vaimoni vastaanotto todellakin yllätti minut. Se määrä rakkautta ja ymmärrystä jota häneltä sain saa sydämeni vieläkin läikkymään. Tämänkö takia olin kaikki nämä vuodet kipuillut? Samaan aikaan tunsin itseni hölmöksi ja vapautuneeksi. Seuraavina päivinä ulostuloni jälkeen voin fyysisesti pahoin päästettyä järkälemäisen salaisuuden ulos itsestäni. Keskustelumme jatkui useita päiviä. Mutta se mikä minut lopulta todella yllätti, oli vaimoni sanat: ”Pitäisikö sinun sitten olla myös miesten kanssa? Mitä se minulta on pois, en minä sinun kehoa omista.” Ja tätä en olisi koskaan uskonut kuulevani. En ikinä.

Tuosta ulostulostani on nyt aikaa n. 1,5 vuotta. Suhteemme on avoin. Se on avoin muille ihmisille, mutta erityisesti olemme toisillemme avoimempia kuin koskaan. Saan tavata miehiä ja elää kokonaista elämääni. Saan olla aviomies ja isä, mutta myös nauttia ja huumaantua miehen kosketuksesta. Myös vaimollani on lupa tavata muita, mutta hän ei ole halunnut vielä käyttää mahdollisuutta. Odottamaton käänne olikin se, että vapauduttuani seksuaalisesti, olen myös kuulemani mukaan ihan eri mies sängyn puolella. Vaimo onkin sanonnut ”miksi minun pitäisi tavata muita, koska olen saanut aivan uuden miehen rinnalleni? Olet edelleen sama mies mutta paljon enemmän.” Meidän oma yhteinen seksielämämme on parantunut eksponentiaalisesti ja meillä on keskenämme viikossa useita kertoja hyvää seksiä. Se, että näen myös vaimoni lisäksi miehiä, ei ole ollut mitenkään pois vaimon ja minun yhteisestä ajasta. Päinvastoin, se on nimen omaan tuonut lisää ja saattanut meidät takaisin lähemmäs toisiamme. Nautimme toistemme seurasta enemmän kuin koskaan aiemmin.

En voi alleviivata tarpeeksi, kuinka onnellinen ja onnekas olen. Ei ole pötypuhetta, että rakastakseen toisia on opittava rakastamaan myös itseään. Ihmiset, puhukaa, kuunnelkaa ja ymmärtäkää toisianne. Uskaltakaa elää ja antakaa toisten elää.

Mielestäni maailmasta puuttuu aivan liian paljon tarinoita, joissa tämänkaltaiset ulostulot päättyvät onnellisesti. Toivottavasti tämä antaisi voimia muille saman ongelman kanssa painiville, saisi rohkeutta astua ulos, tukea tai ihan mitä tahansa.”