Onneksi olkoon nykyvanhempi, meistä on vaikka mihin

Kaunista päivää nykyvanhempi. Joko lapsenne ovat heränneet? Sitten kun he heräävät, niin muista, että heillä on historiallisen hyvät vanhemmat.

Julkaisin tekstin, jossa kysyttiin, että voiko 13 -vuotiaan jättää yksin kotiin esimerkiksi vanhemman työpäivän ajaksi. Vastauksia tuli yli 600. Kärjistetty lopputulema kommenteista on, että varsinkin vanhemman ikäluokan mielestä vanhemmuus oli ennen kaikin tavoin parempaa ja meistä nykyvanhemmista ei ole mihinkään.

Monessa vastauksessa toistui sanat kuri ja kunnioitus. Ah, nuo raikkaat entisajan pelolla ja väkivallalla saavutetut lopputulemat. Silloin ei kasvatettu uusavuttomia löysäilijöitä, vaan kunnon kansalaisia. Sitä ei muistettu sanoa, että 70 ja 80 -luvulla lapsuutensa eläneet ovat tätä nykyä eniten terapiapalveluja käyttäviä.

Eikä muistettu sitäkään puhuttaessa lasten yksin kotiinjättämisestä, että lapsia oli perheissä useita. Nykyään yleisin perhemuoto on sellainen, jossa on yksi lapsi. Sekin jäi entisajan ihannoinnista muistamatta, että lapsikuolleisuus oli vielä vuosikymmeniä sitten huomattavasti korkeammissa lukemissa kuin nykyään.

Puhumattakaan siitä, että ennen ei ollut ongelmia ollekaan. Ei ollut, koska niistä ei puhuttu. Ne vain lakaistiin maton alle piiloon, josta me nykyvanhemmat otamme ne sitten esille ja siivoamme laiskojen aikaisempien sukupolvien käsittelemättä jääneet traumat.

Me jotka emme osaa edes lapsiamme kasvattaa.

Paitsi että osaamme. Itse asiassa me olemme monessa mittapuussa parempia vanhempia kuin mikään muu sukupuoli koskaan ennen. Me olemme kuunteleva, osallistuva ja rakastava sukupolvi vanhempia. Olkaa ylpeitä itsestänne, sillä kannustusta ette saa vanhemmilta sukupolvilta. Heillä kun on tarve lytätä. Olla koko ajan oikeassa ihan kaikessa.

Joten tänä aamuna, menkäämme peilin eteen kehumaan itseämme ja sen jälkeen lapsen luokse välittämään hänestä.