Rakkauden tärkein osa on turva

Mikä rakkaus se sellainen olisi, jota pitäisi säästellä. Pitäisi olla varpaillaan, että mitä saa sanoa ja tuntea. Se olisi rikkinäinen rakkaus.

Me istuttiin matkalla sinun mökillesi. Kuuntelutin sinulle juuri kuolleen Miki Liukkosen runon. Meillä molemmilla valuivat kyyneleet. Pyyhin sinun kyyneleesi sormenpäilläni. Me olimme toisillemme auki.

Sanoin sinulle sen jälkeen, että juuri tämä hetki kertoo rakkautemme suuruuden. Olen päästänyt sinut niin lähelle itseäni kuin minuun pääsee. Siellä perilläni sykkii se suurin rakkauteni, mutta siellä majailee myös se kaikki muu. Siellä majailee pelot, haavat, epävarmuudet ja menneisyyden haamut. Mutta jos en päästä sinua niidenkin lähelle niin miten voisinkaan sieltä rakkausreunalta käsin niin isosti rakastaa. Jokainen valo synnyttää varjon ja tämä meistä hehkuva valo on sitä kirkkainta.

En minä sinua näin lähelle päästäisi jos en kokisi sinusta turvaa. Jos minulla olisi sinun kanssasi turvaton olo niin suojaisin itseni. Sinun kanssasi minun on vaikea suojautua. Eikä minun edes tarvitse suojautua. Minusta tuntuu että olen sinussa turvassa. Siksi sinä olet niin lähellä. Olen antanut sinulle luvan tulla. Kiitos kun olet tullut.

Sinua on varoitettu. Kommenttipalstalla etsittiin tapaa jolla sinua voitaisiin varoittaa minusta. Minähän olen epäonnistuja. Olen riippuvainen rakastumisen tunteeseen. Sitten kun ensihuuma on ohitse niin hylkään kuin rukkasen. Niin he kirjoittivat. Ulkopuolelta tiedetään. He puhuvat joilla on aikaa pohtia muiden ihmisten suhteita, vaikka oma riutuu henkitoreissaan siinä vieressä.

Kuinka kauniilta se tuntuukaan. Sinä olet sanonut olevasi minussa turvassa. Olemme toisissamme turvassa. Se luo raamin rakkaudelle jonka sisällä on helppo elää, olla ja rakastaa. Meidän ei tarvitse piilotella itseämme, sillä me rakastamme ihmistä, emme haavekuvaa siitä. Sinä saat olla sinä ja minä saan olla minä.

Yhteisessä turvassa me heittäydymme. Me emme pelkää. Me voimme kokea ja nauttia. Sitähän rakkaus isommillaan on. Se ei ole sinnittelyä ja kestämistä. Se on yhteistä lentämistä. Toisinaan matalammalla, mutta suurimmalta osin siellä korkealla pilvissä.

Onhan turvan löytäminen maksanut hintaa. Itsessäni minä sitä turvattomuutta olen kantanut mukanani. Turvattomuus rikkoo, ei rakenna. En ole päästänyt edes itseäni itseni lähelle, koska olen halunnut olla suojassa.

Me istuimme soutuveneessä illan hämärtyessä yöksi. Päijänne oli lähes peilityyni. Ympärillä hiljaisuus jonka kuuli korvissaan ja ihollaan. Soudimme vuoronperään. Katsoin sinua silmiin ja sinä hymyilit.

Me olemme turvallisesti matkalla. Kuinka halppoa on sanoa, että minä rakastan sinua.