Rakkaus ei ole mustavalkoinen

Yöllä on hittibiisi, jossa rakkaus on lumenvalkoinen. Joskus kommentteja lukiessa huomaan rakkauden olevan väriltään mustavalkoinen.

Kirjoitan blogissani paljon niin sanottuja eromyönteisiä tekstejä. Painotan teksteissäni, että eroon riittää ihan sellainen syy, että ei enää rakasta. Ei tarvita vuosia kestävää väkivaltaa tai rajua päihde- tai muuta riippuvuutta sille, että olisi riittävän hyvä syy erota. Riittävän hyvä syy erota on se, että haluaa erota.

Usein kommenttipalstoille tulee tämän jälkeen useita kommentteja, joissa sanotaan, että ihmiset eroavat nykyään aivan liian helposti. Sen jälkeen tulee kommentteja, että ihmiset eroavat liian nopeasti tai harkitsematta. Olemmehan itsekäs sukupolvi.

Jaan blogissani paljon tekstejä, joissa kertoja kirjoittaa olevansa pettäjä, petetty tai toinen nainen/toinen mies. Jaan tekstit sillä kulmalla, miten ne on minulle lähetetty. Saan paljon viestejä, joissa kirjoitetaan salasuhteessa elämisestä.

Sen jälkeen kommenttipalstalle tulee nanosekunnissa kommentti, että miksi ei voi ensin erota ennen kuin lähtee kikkailemaan vieraisiin kattauksiin. Usein jopa samoilta kommentoijilta, jotka ovat sitä mieltä, että ihmiset eroavat nykyään aivan liian helposti.

Miten se siis menee? Erotaan liian helposti vai ei osata erota ajoissa. Tämä ristiriita ihmisten kommenteissa on hämmentänyt minua pitkään.

Mustavalkoisuus on defenssi. Se on pakopaikka, jolla voi paeta pohtimasta asioita hieman syvällisemmin. Se on myös paikka, jonka katveesta on helppo tuomita. Siinä maailmassa on olemassa vain syytön uhri ja syyllinen. Mitään muuta ei ole.

Minulle maailma on maailman kaikki värit. Se pätee parisuhteissakin. Me emme tiedä tarinoiden taustoja. Me kuulemme vain yhden version. Tämä vuoksi muistutuksena tämä:

”Minä sain huoraäidin maineen. Minä olen pettäjäpaska ja itsekäs kusipää. Petin miestäni hakemalla lohtua ja kosketusta toisesta vuoteesta.

Olin elänyt siinä vaiheessa väkivaltaisessa suhteessa vuosia. Pelkäsin miestäni. Hän uhkasi minua väkivallalla ja jopa tappamisella, jos lähden. Olin hullun rohkea, kun työmatkallani päädyin vieraaseen vuoteeseen. Vielä enemmän olin hyväksynnän, lohdun ja kosketuksen kaipuussa. Olen heikko ihminen ja valitsin kosketuksen. Saisi edes hetken aikaa olla nainen ja ihmisen kosketuksen kohteena.

Minusta tuli pettäjä, huoraäiti niin kuin mieheni äiti minua kutsui tämän kaiken paljastuttua. Ero oli niin karmaiseva kokemus kaikkinensa, että en halua edes miettiä sitä enää. Se päättyi lähestymiskieltoon. Vieraan kosketuksesta miehelleni kertoi silloinen ”ystäväni”. Hän ei ole enää ystäväni. Mies kertoi sukulaisillemme, että olen ollut huoraamassa. Sitä hän ei kertonut, että oli muun muassa lyönyt minulta hampaan irti ja silmän mustaksi ja lyönyt vatsaani ollessani raskaana.

Minusta tuli tarinan konna ja miehestäni uhri.”

Muistakaa ihmiset, että mustavalkoisen väliin mahtuu todella paljon värejä. Saatte te tuomita, mutta onhan se monella tavalla todella julmaa.