Havaintoja parisuhteesta

Sanoita minut tarpeelliseksi.

17.1.2016 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Tällä viikolla olemme saaneet kuulla, että miehet ovat jääneet parisuhteessa jyrän alle. Näin meitä ensin opasti väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen, jonka jälkeen miehet ovat päässeet kertomaan omia karuja kokemuksiaan parisuhteistaan. Vaarasen kirjoitus oli hieno keskustelunavaus aiheesta, josta pitääkin puhua. Parisuhde on niin olennainen osa parisuhteessa elävän elämää, että jos se ei ole kunnossa, niin sen heijannaisvaikutukset koskettavat aivan kaikkia muitakin elämänalueita.

Parisuhde perustuu rakkauteen ja toisen ihmisen kunnioittamiseen. Tämä ei kaipaa enää tuekseen sivulausetta. Pitkässä parisuhteessa vaanii monia vaaratekijäitä. Yksi pahimmista on parisuhteen muuttuminen tottumukseksi. On oltu jo niin pitkään yhdessä, että ei edes ymmärretä miettiä mitään muuta tapaa elää. Arjesta on neuvottelemalla tehty kohtuullisen toimiva ja asiat rullaavat omalla painollaan. Parisuhde on muuttunut kämppäkaveruudeksi, jossa puolisoiden väliltä puuttuu lähes kaikki tunne, ellei otsalohkossa sykkivää jokapäiväistä ärsytystä ja vitutusta lasketa mukaan. Parisuhde on kuin kalenteri, jossa päivät ja viikot vaihtuvat toisiin ja kalenterin sivuille on kirjoitettu velvollisuudet, joita kulloinkin kuuluu tehdä, mutta kalenterin ulkopuolella ei olekaan enää yhtään mitään.

Parisuhde on muuttunut tottumukseksi silloin, kun tavallisena arkipäivänä kuulee puolison suusta enemmän moitteita ja vaatimuksia, kuin kehuja ja kiitosta, ja tämä toistuu päivästä toiseen. Nimittäin rakkaus toista ihmistä kohtaan on kunnioitusta hänen tapaansa toteuttaa ihmisyyttään. Koskaan ei ole niin, että kaksi eri ihmistä ovat aivan toistensa kaltaisia. Jos niin olisikin, niin se olisi sietämätöntä. Ja koskaan ei ole niin, että toisesta saa kouluttamalla kaltaisensa. Siinä vaiheessa, kun parisuhde on muuttunut enimmäkseen tottumukseksi, niin siitä on hävinnyt jo suurin osa toisen ihmisen kunnioitusta ja se on otollinen maaperä parisuhteen valtapelille, jossa tärkeintä ei ole tasavertaisuus, vaan se, että saa sanottua viimeisen sanan.

Lukemani kertomukset parisuhteista olivat kamalaa luettavaa. Rakkauteen perustuva parisuhde ei voi toimia niin, että puolisosta puhutaan halveksittavaan sävyyn yhtään missään. Se ei voi perustua sille, että kodissa on vain yhden ihmisen kirjoittamat säännöt, joita kaikki muut orjallisesti noudattavat. Se ei voi perustua sille, että toisen tehtyä jotakin kotityötä, toinen tekee sen heti perään uudestaan, koska se on tehty huonosti tai väärin. Se ei voi perustua sille, että viikon aikana ei kuule puolisonsa sanovan yhden yhtä kannustavaa tai kehuvaa sanaa. Se ei voi perustua sille, että tuntee olevansa puolisonsa silmissä riittämätön aivan kaikessa, koska kuulee moittivia ja arvostelevia sanoja päivittäin.

Parisuhde ei ole suhde, jossa toinen on pomo ja toinen alainen. Ja tämä ei ole millään tasolla sukupuoleen sidottu kysymys. Sekä miehen että naisen on ymmärrettävä, että parisuhde perustuu toisen ihmisen hyväksymiseen, että on monia tapoja toteuttaa ihmisyyttään ja on monia tapoja olla ihminen ja on monia tapoja tehdä asioita ja on monia tapoja ajatella asioita ja on monia tapoja täyttää astianpesukone ja on monia jumalia, joista voi parhaan itselle valita tai olla valitsematta. Jos sitä asiaa ei ymmärrä, niin parisuhteen kantavin seinä ei saa olla yhteinen asuntolaina, vaan sekin seinä on tarvittaessa helposti kaadettavissa, koska rakkauden muuttuessa vain yhdessä asumiseksi, kenelläkään ei ole enää kivaa.

Psykologi Tony Dunderfelt on sanonut, että parisuhteessa pitää olla seksuaalista jännitettä, jotta se on toimiva parisuhde. Hän sanoo, että jännitettä on aina enemmän silloin, kun kumpikaan ei pompota toista liikaa. Ja kun kokee itsensä kuulluksi ja ymmärretyksi, on avoimempi myös seksuaalisesti. Niinhän se juuri menee, että avoimessa, kannustavassa, vapaassa, huolettomassa, suvaitsevassa ja iloisessa huoneilmassa on vain niin paljon helpompi hengittää kuin huoneessa, joka on kirjattu täyteen ohjeita ja sääntöjä ja jossa toisen pitää esittää ihmistä, joka ei ole ja jossa alkaa tuntea, että on vieraana omassa kotonaan.

Loppuun haluan kirjoittaa yhden miehen toiveet parisuhteesta. Olen mies, ihminen, voisin olla myös nainen, ihminen, sillä nämä toiveet eivät sukupuolta katso. Minä haluan, että minulle sanotaan päivittäin, että olen hyvä. Minulle sanotaan, että olen hyvä isä, hyvä mies ja hyvä ihminen. Koska minä olen aivan riittävän hyvä. Olen itselleni aivan riittävän hyvä ja jos se ei ole tarpeeksi muille, niin eihän sille voi mitään. Jokainen on oikeutettu etsimään parempaa ja riittävämpää. Minulle riittää tämä keskeneräisyys ja olisipa kiva nähdä niin valmis ja täysi ihminen, joka kokee oikeudekseen arvostella minua, keskeneräistä. Minulle saa sanoa asioista ja neuvoa asioissa, joita en tunnu osaavaan. Osaan ja uskallan myös pyytää apua, joten kenenkään ei tarvitse arvailla. Minusta on kivaa ja huomaavaista tehdä pitkän työpäivän päätteeksi ruokaa valmiiksi, paitsi jos ensimmäinen kommentti on, että vähän mautonta. Siinä tapauksessa en tee ruokaa seuraavana päivänä, koska koen sen itsestäänselvyydeksi. Tehkööt he, jotka paremmin sen osaavat. Tämä koskee aivan kaikkea muutakin. Teen välillä mautonta ruokaa, joskus jää nurkka imuroimatta, astiat saattavat mennä outoon järjestykseen koneessa tai puen lapseni päällä oikean toppahaalarin sijaan väärän toppahaalarin. Niin saattaa käydä, mutta minä silti teen niitä asioita, paitsi jos ensimmäinen kommentti on, että vähän huolimattomasti siivottu, miksi kone on täytetty ihan väärin tai katso nyt mitä lapselle oikein päälle puet. Siinä tapauksessa en tee asioita enää seuraavana päivänä, vaan jätän heille, jotka asiat osaavat tehdä paljon paremmin ja paljon oikeammilla otteilla. Ja toivon, että minua kohdellaan aivan samalla tavalla. Jos minä liian hanakasti huutelen yhden totuuden nimeä ja alan pitää asioita itsestäänselvyytenä. Sillä kenenkään ei tarvitse kahlita itseään toisen tahdon ja sääntöjen alle. Ihminen on ihminen, eikä naruilla heiluva marionetti.

Seksuaalinen jännite näivettyy nalkuttamalla, vähättelemällä, arvostelemalla, syyttämällä ja alistamalla. Ne ovat tapoja, jolla sekä miehet että naiset yrittävät pönkittää valta-asemaansa. Seksuaalinen jännite pysyy voimissaan asunnoissa, joissa ilmassa leijuu suvaitsevaisuuden, ymmärryksen, hyväksymisen ja vapauden tuulet. Tai niin minä ainakin ajattelen. Voin sen keskeneräisenä ihmisenä, miehenä, teille tässä kertoa, sillä olen viimein oppinut olla antamatta enempää kuin itse saan. Sisälläni riehuu yhden kokonaisen elämän raivoava rakkaus ja sen saa ulos sieltä helposti, vetämällä lähelle rakastavalla kosketuksella ja sanoa jokin kaunis lause, joka ei ole reunustettu moitteen, arvostelun, vähättelyn tai halveksunnan sanoilla.

Minä uskon kaikessa kepin sijasta porkkanan voimaan. Sitä kepillä kouluttamista tässä yhteiskunnassa on kokeiltu jo aivan tarpeeksi pitkään. Ei toimi. Onkin syytä ottaa käyttöön vähän pehmeämmät otteet. Niissä otteissa minä ajattelin elämäni roikkua, sillä siitä pehmeydestä ei ole enää pitkä matka iloon ja nautintoon, jonka sylissä voi toisen keskeneräisen ihmisen kanssa yhdessä tehdä toisistamme vähän kokonaisempia.

Täyteen senkin jälkeen on vielä matkaa, mutta ketä se kiinnostaa. Ei minua ainakaan.

Suosittelemme