”Se että haluaa nähdä puolisonsa viestit on sekä lainvastaista että kontrolloimista”

”Olen lähtenyt suhteesta, jossa toisen osapuolen olisi mielestään pitänyt tietää kaikki, mistä puhuin ja kenen kanssa. Lopulta hän onki tietoon tarvittavat tiedot ja luki yksityisiä viestejä puhelimestani.

Ketään ei varmaan suuresti yllätä, ettei se muutenkin hankalaa tilannetta ainakaan parantanut. Taustalla siis oli paljon kaikkea muutakin, mutta tuo temppu oli yksi niistä viimeisistä niiteistä suhteelle.

Moni sanoo, että toisen viestit tai puhelut pitää nähdä keskinäisen luottamuksen turvaamiseksi/säilyttämiseksi. Pysähdytäänpä tähän hetkeksi: toiseen ei siis voi luottaa, ellei näe tai tiedä, mitä hän puhelimellaan tekee ja kenen kanssa puhuu/viestittelee. Pahimmillaan urkitaan jopa sometilit ja aletaan määrittää, ketä saa olla kavereissa ja ketä ei. Stop tykkänään!!

Luottamus ja toisen omistaminen ovat kaksi tasan eri asiaa. Ensimmäinen näistä on pohja hyvälle suhteelle (kestävyyttä sillä ei tietenkään voida taata) ja jälkimmäinen on takuu sille, että suhteessa ei ole juurikaan mitään tervettä. Jos parisuhde perustuu sille, että toinen osapuoli on tilivelvollinen kaikesta kumppanilleen – toistan: KAIKESTA!!, niin eihän siinä suhteessa juuri muuta ole kuin toisen harrastama kontrollointi, joka yleensä ei ainakaan häviä vuosien mittaan. Ja kokemuksesta voin sanoa, että silloin ei auta mitkään selitykset tai vannomiset sille kontrolloivalle osapuolelle. Se epäily on läsnä koko ajan ja tilanne pahenee pahenemistaan vuosien mittaan.

Luottamus suhteessa antaa toiselle tilaa olla oma itsensä ja sillä tavoin suhteellakin on onnistumisen mahdollisuudet. Jos sitä pyritään lisäämään kontrolloimalla, mennään metsään ja rajusti. Luottamus on vapautta ja sitä ei voi lisätä toista vangitsevalla käyttäytymisellä.

”Kun me kerrotaan kaikki toisillemme…” Ei. Niin ei vain tehdä. Mikään asia suhteessa ei parane sillä, että juoruaa kumppanilleen omien asioidensa lisäksi vielä luottamuksella kerrotut asiat – minkä siis tekee silloin, jos kumppani lukee saatuja yksityisviestejä. Pahimmillaan se voi pilata useamman ihmisen elämän tavalla tai toisella – mutta vähintäänkin se vie luotettavuuden. Itse ainakin kerron viesteissä ajoittain tosi yksityisiä asioita, joita en halua yhdenkään muun henkilön silmiin kuin sen, jolle ne viestit on tarkoitettu. Ei siis hirvittävästi kiinnostaisi kuulla joutuneensa esimerkiksi luotetun henkilön ja tämän kumppanin kahvipöytäkeskustelun aiheeksi.

Jatkokysymyksenä voisi heittää, että kuinka hyvin työpaikan asiat pysyy tällaisella henkilöllä salassa…? Kysehän kun on hyvinkin samankaltaisista tilanteista/asioista: siis siitä, että puolisolta ei salata mitään.

Toivon, että jokainen miettisi tätä tahollaan. Suomen laki (ymmärtääkseni) määrittää toisen kirjeiden avaamisen kirjesalaisuuden rikkomiseksi ja tämä on suurelle osalle ihmisistä ok. Puhelimen tutkiminen on tasan yhtä laitonta, mutta silti osalla ihmisistä on se ajatus, että sen kumppanin puhelimen voi luvatta ottaa siitä pöydältä ja katsoa, mitä hän sillä tekee. Tai että se jollain tapaa kuuluisi itselle kumppanina/puolisona.

Jos toiseen ei voi luottaa, oikea ratkaisu on päättää suhde tai hakeutua keskustelemaan omasta luottamuspulasta ammattilaisen pakeille – ei tutkia toisen puhelinta tai sometilejä ja määritellä, miten hänen tulee elää ja käyttäytyä tai kenen kanssa hän saa kaveerata tai keskustella.”