Sinulla saa olla haavoja, mutta et voi pakottaa puolisoasi elämään niiden kautta

Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen. Siinä olevat ihmiset ovat ryhtyneet suhteeseen, koska ovat itse halunneet. Parisuhteensa raamit jokainen pari tai muu piirtää itse ja parisuhteen osapuolet sitoutuu elämään yhteisissä raameissa.

Moni astuu parisuhteeseen naarmuilla ja haavoilla. Eletty elämä niitä meille aiheuttaa ihan jokaiselle. Sitten tullaan yhteen parisuhteen tärkeimpään asiaan. Onko haavat niin syvät, että ne määrittelevät suhteen säännöt. Koska jos niin tapahtuu niin suhde on jo alusta alkaen vino ja yhteisten sääntöjen sijaan suhde perustuu haavoista käsin annettuun saneluun. Jos sinä et toimi näin niin meillä ei ole parisuhdetta. Se ei ole rakkautta. Se on valtaa ja ehdottomuutta.

Otetaan esimerkiksi mustasukkaisuus. Parin toinen osapuoli on häiritsevän mustasukkainen. Niin kuin usein, niin kaikki häiritsevä saattaa johtua käsittelemättä jääneestä traumasta tai haavasta. Tämä ei saa johtaa siihen, että haavoilla oleva ihminen alkaa luoda suhteeseen sääntöjä omista haavoista käsin. Hän alkaa kontrolloida ja omat pelot ovat suhteen rajat. Sellainen suhde tulee päättymään.

Sen sijaan oikein tehtynä se johtaa siihen, että haavaa aletaan käsittelemään. Ihminen aloittaa työn itsensä kanssa jotta on joskus suhteessa tilanteessa, että sen säännöt voidaan kirjoittaa ilman haavojen läsnäoloa. Se on terve parisuhde. Parisuhteen rajat eivät ole piirretty toisen ihmisen kasvamattomuuteen nojaten.

Hyvän esimerkin antaa lukija kommentissaan:

”Tässä juurikin oli kyse siitä, miten muiden, myös oman puolison, käyttäytymistä säädellään omista ajatuksista käsin. Mä voin myöntää, että itselleni on hankala ajatus sekasaunoista, koska itse en koe että voisin näyttäytyä alasti tai edes vähissä vaatteissa muiden nähden. Mä en käy uimahalleissa, sekasaunoissa enkä edes uimarannoilla, ihan vaan koska en halua enää yhtään kertaa kuulla raskausarpiini tai muutenkaan kehooni kohdistuvaa kommentointia. Mutta ei tulisi mieleenkään tältä pohjalta alkaa kumppanini tekemisiä määräilemään, ei siltikään vaikka hän hyvinkin todennäköisesti siellä näkee kehoja, jotka miellyttää hänen silmäänsä. Yksi mun existä taas ihan ehdottomasti kielsi multa jopa kesämekkojen käyttämisen, koska joku muu saattaisi katsoa ja miettiä mitähän siellä alla on – yksi syy sille, että hänestä tuli ex, koska en minä ole vastuussa muiden ajatuksista”.

Tämän kun kaikki sisästäisivät niin parisuhteet olisivat rakkaussuhteita eikä traumasuhteita.