”Tämän ex-naisen ”äitivalta” vaan rikkoi perheemme täysin”

”Tapahtumat alkoivat vajaa kymmenen vuotta sitten. Tapasin miehen kun erosta lapseni isän kanssa oli kulunut jokunen kuukausi. Lapseni oli tuolloin 5 -vuotias.
Miehellä kaksi lasta, toinen muutaman vuoden nuorempi ja toinen muutaman vuoden vanhempi kuin omani.

Muutimme yhteen 8kk tapailun jälkeen, sitä ennen näimme pariskuntana ilman lapsia ja välillä lasten kanssa, lapset tulleet alusta asti aina hyvin toimeen keskenään.

Miehen ex on katkeruudessaan yrittänyt hallita elämäämme jatkuvasti. Rikosilmoitukset, jatkuvat yhteydenotot lastenvalvojaan, perheneuvolaan, oikeushaasteet elatuksista, ym.
Lapset olivat viikko-viikko-järjestelyllä, kunnes äiti onnistui heidät käännyttämään meidän perhettämme vastaan vuosien yritysten jälkeen.

Tuntuu että äidin katkeruus on ollut todella voimakasta, sillä meidän yhteisten lastemme syntymät, yhteiseen kotiin muutto, naimisiinmeno, ovat kaikki saaneet aikaan hänessä valtavan tunnekuohun joka johtanut aina uuteen konfliktiin.

Me koemme olemme aina tasapainoinen, tasa-arvoinen perhe, molempien lapsille sekä tietysti myös jälkeen syntyneille yhteisille lapsille. Meillä kaikilla on ollut oma tila elää ja olla omanlaisensa. Kaikki lapset ovat olleet läheisiä molempien kodin aikuisen kanssa, molemmilta on voinut kysyä asioita.

Tämän ex-naisen ”äitivalta” vaan rikkoi perheemme täysin, enää meillä ei ole miehen lapsia. Vuosien saatossa elämä on kyllä johtanut siihen että olemme kiitollisia tästä hetkestä ja uskomme totuuden vielä valkenevan miehen lapsille tulevaisuudessa, vaikka tällä hetkellä emme tiedä heidän elämästään mitään.

Tässä pieni osa asioita joihin ex puuttui: mitä meillä syötiin, mitä teimme lasten kanssa, millaiset vaatteet puimme lapsille, kumpi meidän kodissa kuljetti lapsia johonkin, mitä kotitöitä meillä lapset tekivät tai eivät tehneet, keiden kanssa lapset meillä ollessaan viettivät aikaa, mitä kaikkea isän olisi lasten kanssa kuulunut tehdä, teimme väärin kun opetimme lapsen meidän viikolla pyöräilemään, lapsi ei olisi saanut tehdä itse aamupalaa, lapsi ei olisi saanut aloittaa harrastusta, koska se oli meidän ehdottoma.

Katkeruutta lisäsi myös varmasti se ettei mieheni enää ollu exälleen apu kaikkeen, palaneeseen polttimoon, seuraavalla minuutilla tarvittavaan lapsenvahtina oloon.

Voimaa onneksi antaa toinen ”osa” uusperheestämme, oman lapseni isän puoli. Voimme juoda kahvit kaikki yhdessä, hänen vaimonsa mukaanlukien. Vietämme aikaa yhdessä, voimme sopia ja keskustella kaikesta. Se kumpi lapsen kanssa on milläkin hetkellä, se kustantaa myös lapsen kulut, molemmissa kodeissa omat vaatteet lapselle, tottakai niitä kulkeutuu myös toiseen kotiin ja aika-ajoin niitä aikuiset sitten keräävät kasaan ja palauttelevat ”oikeaan” kotiin.

Mutta siis, pointtina älkää hyvät ihmiset katkeroituko eron jälkeen, ja älkää koskaan antako exälle valtaa ”uudessa” elämässänne. Jokainen ansaitsee onnen, kukin omalla tyylillään, omannäköisessä elämässään, omilla valinnoillaan!
Myös toisen lapsia voi rakastaa kuin omiaan ja on äärimmäinen rikkaus jos lapsella on enemmänkin välittäviä aikuisia elämässään omien vanhempien lisäksi, se ei ole vanhemmilta pois.”