havaintoja parisuhteesta

Tanssii rakkausihmisen kanssa

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Onko se teidän juttunne jo vakavalla pohjalla?

Tämän lauseen kuulin kun ihminen kysyi toiselta ihmiseltä että mitä hänen uudelle parisuhteelle kuuluu.

Pelkäsin vastausta, sillä pelkäsin sen olevan, että kyllä, vakavaa on ja siinä olisi sitten mennyt taas yksi hauska ihmissuhde väärään suuntaan. Nimittäin kuka oikeasti haluaa elää suhteessa joka on vakava?

No, olen huomannut lukemistani parisuhdetarinoista että moni ottaa parisuhteen aivan liian tosissaan ja aivan liian vakavasti. Moni myös kertoo suhteensa muuttuneen kämppäkaveruudeksi.

Saanen epäillä.

Minulla oli ammattikorkeakouluaikanani kämppäkaveri. Hieno miesihminen Kuopiosta. Me asuimme soluasunnossa, jossa kävimme syviä keskusteluita rakkaudesta, nautimme paikoitellen alkoholipitoista juomista, kuuntelimme YUPn, CMXn ja Ismo Alangon levyjä, katsoimme paskoja teeveeohjelmia, kävimme pelaamassa kerhohuoneessa biljardia, kävimme baarissa ja leffoissa, makasimme jään päällä tähtiä katsellen ja viiniä juoden ja tartuimme kliseisesti hetkeen. Ainoa asia joka olisi puuttunut täydellisen parisuhteen kaavasta oli että meitä ei kiinnostanut seksi toistemme kanssa, koska tykkäsimme aivan liikaa tytöistä.

Jos ihmisellä on tuollainen parisuhde niin sehän kuulostaa suorastaan taivaalliselta suhteelta. Siihen vielä seksi mukaan ja kyseessä on maanpäällinen taivas.

Joten vahvasti epäilen sitä että moni elää kämppäkaveruussuhteessa rakkausihmisensä kanssa, vaan suhteessa jossa ei käydä syviä keskusteluita rakkaudesta, ei kuunnella yhdessä musiikkia, ei mennä jäälle katsomaan tähtitaivasta, ei käydä yhdessä missään ja ei tartuta kliseisesti hetkeen. Seksiä saattaa olla, mutta kerran puolessa vuodessa jota ei seksiksi oikein voi edes kutsua, mutta sen verran, että voi huijata itselleen että seksi ei ole kokonaan loppunut.

Meidän soluasunnossa asui myös kolmas ihminen. Hän oli muistaakseni opettajaksi opiskeleva mies. Hän ei yhtään päässyt meidän maailmamme sisään ja eristäytyi huoneeseensa. Hän oli hyvin etäinen, ei ottanut kontaktia, ei puhunut meille mitään, ei päästänyt lähelleen, mutta taloudellisten syiden vuoksi oli pakottautunut jäämään asuntoon. Tämä esimerkki on jo lähempänä sitä tunnelmaa jossa moni parisuhdettaan toisen ihmisen kanssa elää.

Lopulta hän kyllä lähti menemään ja se oli varmasti hänelle oikea ratkaisu.

( Wink Wink )

Minä luen lähes päivittäin parisuhteista joissa pelätään niin perkeleesti että toinen pettää, suhteista joissa mustasukkaisuus on muka merkki rakkaudesta, suhteista joissa läheisyys tarkoittaa sitä että istutaan samassa autossa matkalla ruokakauppaan, suhteista joihin suhteen molemmat osapuolet heräävät aamuisin joko vittuuntuneina tai luovuttaneina. Se kai on sitten sitä kun on suhde vakavalla pohjalla.

Vaan kyllä minä luen niistä ihanista kämppäkaveruussuhteistakin joissa oman rakkausihmisen kanssa pidetään hauskaa ja nautitaan toisen ihmisen seurasta ja vartalosta niin kuin hauskassa parisuhteessa pitääkin tehdä. Ja ennen kuin luen tuhannennen kerran kommenttikentältä että eihän parisuhteen pidä koko ajan yhtä ilotulitusta olla niin vastaan jo ennakkoon että ei se olekaan, mutta jos se on enemmän taistelua ja helvetillistä työntekimestä kuin hauskuutta ja helppoutta niin ei ole sen arvoista.

Parisuhde on yhteistä tanssia rakkausihmisensä kanssa. Ei sen vakavampaa.

Lue myös

X