”Tuntuu, että olen lähinnä pettänyt itseäni kaikki nämä vuodet”

”Alkuun haluan sanoa, että löysin blogisi viime vuonna ja sitä luen päivittäin. Paljon olen saanut lohtua ja aihetta ajatella..Myöskin olen aloittanut oman tarinani jakamisen sähköpostitse, mutta aina pyyhkinyt sen pois ja jättänyt sikseen. Nyt pyysit tarinoita pettämisestä, joten tässä tulee…

Takana itselläni pitkä avioliitto. Nuorena naimisiin, lapset, oma koti, hyvä keskipalkkainen työ. Arki rullaa, turvallistakin. Sinällään olen ollut ihan tyytyväinen elämääni. Kunnes eräänä aamuna työpaikalle ilmestyi uusi tyyppi.

Rauhoittava olemus, ehkä turhankin asiallinen. Työnkuvan vuoksi oltiin aika tiiviisti kahden kesken ja heti alusta alkaen jaettiin avoimesti ajatuksia työn lisäksi kaikesta maan ja taivaan välillä. Tunsin aika pian ihan uudenlaista lämpöä ja kiintymystä, vetovoimaa. Useita kuukausia meni, kunnes toinen yllättäen avautui tunteistaan. Suhde syveni ja muuttui fyysiseksikin. Koskaan en ole tuntenut mitään tähän verrattavaa. Kosketus ja hellyys, tajunnan räjäyttävää s*ksiä. Yhdistettynä siihen, että rakastan tässä ihmisessä jokaista pientä säröäkin. 

Jätä ennenkuin petät. Näin aina ajattelin. Mutta toisin kävi. Vasta tämän ihmisen tavattuani tajusin kuinka paljon olen jäänyt vaille ja puolisoni oletettavasti myös. Seksi ollut suorittamista kaikesta yrityksestä huolimatta, keskustelut pinnallisia. Huonoa omaatuntoa en ole kokenut, mikä herkästi syyllistyvänä ihmisenä on outoa. Tuntuu, että olen lähinnä pettänyt itseäni kaikki nämä vuodet.”