Vähävaraisenkin lapsi saa toivoa itselleen joululahjaksi iPhonea

Hope Ry:llä on jouluisin niin sanottu joululahjakuusi, johon vähävaraisten perheiden lapset saavat tuoda joululahjatoiveitaan. Tänä vuonna kuusessa on roikkunut toiveita muun muassa suihkusaippuasta, boksereista ja sukista, uusista farkuista ja luistimista.

Ihminen joka on elänyt koko elämänsä yltäkylläisyydessä ei ymmärrä sitä, että joissakin perheissä on puutetta jopa suihkusaippuasta. Tuosta piiristä löytyy myös kylmää ajattelua siitä, että köyhän perheen lapsi ei saisi edes toivoa mitään isompaa. Ikään kuin köyhän perheen lapselta olisi viety toiveet ja unelmatkin pois vanhempien taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

Nimittäin Hopen puussa oli ollut myös toive iPhone -puhelimesta joka aiheutti hyväosaisten parissa moraalista paheksuntaa. Miten kehtaakin lapsi toivoa tuossa tilanteessa mitään tuollaista. Kunnes toiveen laittaneen läheinen kertoi, että puhelin on monen vuoden toive ja jossain siintävä unelma.

Köyhyys on yksi iso syy sille, että joutuu koulussa kiusatuksi. Kun kaikilla kavereilla on kaikkea ja itsellä ei ole mitään, niin sitä tulee helposti joko silmätikuksi tai poisrajatuksi. Lapsi saattaa tuntea jopa häpeää köyhyydestään. Siinä tilanteessa annetaan lapsen edes toivoa jotain parempaa. Jotain enemmän. Se että osoittaa sormella toiveen osoittajaa ja syyllistäen kertoo, että ei ole köyhällä varaa edes unelmiin kertoo pelkästään siitä sormen osoittajan kylmyydestä.