”Vaimoni halusi ensisijaisesti lapset, sitten perheen ja viimeisenä vasta parisuhteen”

”Alkusanoina haluan sanoa että blogisi on erittäin hyvä ja tärkeä ja näitä kirjoituksia jos olisin lukenut jo aiemmin olisi moni asia mennyt omassa elämässä varmasti erilailla mutta näin ei nyt käynyt.

Oma tarina menee samalla tavalla kuten niin monesti eli nuorena parikymppisinä töissä tutustuttiin ja ihastuttiin ja varmasti myös rakastuttiin. Itselläni tämä oli ensimmäinen parisuhde tai ylipäänsä hetki kun joku oli itsestäni edes millään tavalla kiinnostunut joten kaikki oli enemmän kuin hyvin ja se aika olikin varmasti parasta aikaa omassa elämässä. 

Oma tausta on sellainen että äitini oli yksinhuoltaja  ja isäni oli alkoholisti missä käytiin sitten viikonloppuja silloin tällöin käymässä. Ei sieltä mitään huonoja muistoja tule mieleen vaan tehtiin jonkun verran asioita yhdessä alakerran verstaalla ja mökki reissuja yhdessä isäni vanhempien kanssa. Alkoholi oli tietysti lähes aina mukana kuvioissa ja se hämmensi monesti kuinka aikuinen ihminen näin käyttäytyy ja miksi. Isäni ei tuntunut koskaan olevan niin kiinnostunut minusta tai meidän suhteesta vaan monesti sitä sai kuunnella hänen omia asioitaan ja höpinöitään, paikanpäällä ja myös puhelimessa. Kotona äidin luona kaikki oli hyvin mutta ei siis mitään kunnon roolimalleja ns. normaaliin perhe-elämään ollut saatavissa. 

Tästä sitten takaisin parisuhteeseen johon siirryttiin suoraan kotoa äidin luota yhtään sen enempää itsenäistyttyä ja suhteellisen nopeasti hommattiin yhteinen koti ja asuntolaina tietenkin. Naimisiin mentiin muutaman vuoden yhdessä olon jälkeen ja puoliso alkoi ehdotella lapsien hankkimista mihin itse olin hiukan vastahakoinen mutta asiasta keskustelun aikana hän sanoi ehkä vähän sarkastisesti, ehkä ei, että hän hankkii lapset sitten jonkun muun kanssa, jäi se hiukan vaivaamaan omaa mieltä. Tietenkään en halunnut luopua ihmisestä kuka minut halusi joten jatkoimme siitä eteenpäin.

Lapsia sitten saimme kaksikin kappaletta parin vuoden välein ja omat lapset muuttivat mielen siitä halusinko lapsia ollenkaan. Oma tavoite ja tahtotila oli olla parempi isä kun oma oli ollut ja vaikka en mikään maailman paras isä ollutkaan niin parhaani yritin niillä avuilla ja tiedoilla mitä olin saanut.  Vaimollani oli aina selkeä käsitys ja suunnitelma lapsien kasvatuksesta ja sen mukaan mentiin eikä minulta siitä kyselty enkä siihen puuttunut myöskään. Lapsien saamisen jälkeen suhteemme muuttui lapsien mennessä minun edelle, mikä on tietenkin ihan luonnollista, enkä yrittänyt ottaa itselleni sen enempää tilaa vaan jäin taka-alalle mikä oli virhe jo silloin. 

Sitten iski epäonni kun työpaikka missä molemmat olimme meni nurin. Hetki sen jälkeen toinen lapsemme kuoli äkillisesti eräänä yönä. Elämän mennessä täydellisesti uusiksi ei suhteemme muuttunut vahvemmaksi tai paremmaksi koska puhe yhteys ei ollut hyvä eikä koskaan ollut mikään vahvuus kummallekaan. Suhteen alkuvaiheessa asia oli paremmin mutta koskaan emme mitään suuria puhujia olleet kumpikaan.

Saimme vielä yhden lapsen lisää ja yritimme mennä eteenpäin elämässä.

Vaimoni ei useinkaan ollut tyytyväinen minun osallistumisestani perhe-elämään ja silloin tällöin kertoi siitä viesteillä, ei muuten puhumalla.  Itsestäni tuntui siltä että minua eikä tekemisiäni arvostettu enkä ollut kuin pakollinen paha. Jälkikäteen tietenkin ymmärrän että olisi pitänyt enemmän yrittää olla läsnä ja tehdä asioita mutta katkeroituminen omaan osaani jotenkin esti tämän. Itse olisin halunnut kosketuksia ja parisuhde-elämää sekä huomiota, vaimoa se ei niin kiinnostanut vaikka joskus viestillä asioita kyselin. Tämä ei helpottanut omaa katkeroitumistani. Puhumista ei tietenkään asioista tapahtunut mikä tietenkin oli suurin virhe kaikista. Mielessäni aina usein mietin sanovani ja tekeväni asioita mitkä suurimmaksi osaksi jäivät tekemättä.

Seksielämä oli aika hiljaista varsinkin lapsien saannin jälkeen ja alussa vaimon aloitteellisuuden ollessa suurempaa jäi asia enemmän minun varaani enkä halunnut alkaa olemaan se vonkaaja vaan jäin siltikin enemmän odottamaan koska en halunnut tulla torjutuksi kun oikeita hetkiä ei tuntunut olevan.  Puhuminen olisi auttanut tähänkin asiaan. En ole mikään makuuhuoneiden supersankari mutta toisen nautinto on kyllä parasta ja sen pyrin aina saavuttamaan omilla vahvuuksillani. 

Tätä puuduttavaa arkea kului usempi vuosi ja itsekin mietin monesti että näinkö tämä elämä menee eteenpäin ja uskottelin itselleni että josko tämä vielä tästä paranee miettien samalla että millaista elämä voisi olla kun olisi joku kuka oikeasti rakastaa ja haluaa sinua. En tuntenut olevani millään tavalla haluttu tai rakastettu.

Samalla aika-ajoin yritin tehdä pieniä aloitteita ja asioita saada jonkinlaista yhteyttä saamatta juurikaan vastauksia. Kynnys pieneen koskettamiseen tai edes keskustelun aloittamiseen muuten kuin arkisista asioista oli hyvin suuri, ainakin itsellä ja luultavasti myöskin vaimolla eikä ikinä tuntenut olevan oikea hetki.

Muutamia kertoja vaimo ehdotti ostamaan parisuhde joulukalenterin ja järjestämään aikaa keskenään mistä tietenkin olin innoissani ja mukana. Kalenterien luukut missä oli jotain keslustelun avauksia tuottivat jotain tuloksia. Kaikki missä oli jotain fyysistä tekemistä jäi tekemättä eikä muutamat yhteiset hetket mitä järjestettiin tuottaneet oikein mitään kummempaa. 

Itse olen sellainen ihminen että jos toinen ei halua fyysistä kanssakäymistä tai seksiä en minäkään halua väkisin enkä saa siitä samaa kuin jos molemmat haluavat.  Paljon olen siis vaan odottanut koska olis minun aikani ja koska vaimo haluaisi jotain minulta sanoittamatta asioita mitä itse haluaisin ja kysymättä mitä vaimoni olisi halunnut. Perus virhe tämäkin taas. 

Sitten eräänä iltana töissä ollessani sain viestin vaimoltani hänen kertoessaan asioita suhteemme tilasta ja myös kertoessaan halustaan erota. Siinä sitten noin 16 vuoden yhdessä olon ja kaiken muun jälkeen oli olo aika tyhjä ja vaikka itsekkään en ollut moneen vuoteen ollut onnellinen olisin silti halunnut saada tilanteen paremmaksi ja ratkaista asioita. 

Koska kuitenkaan vaimoni ei ollut enää halukas tekemään mitään toimenpiteitä asian eteen oli enää jäljellä muutto pois kodistani ja eron valmistelu. Minusta tehtiin etävanhempi myöskään kysymättä sen enempää mutta tiedän lapsien olevan vaimolleni tärkeimmät asiat maailmassa joten olen suostuvainen tähän. 

En silti toivo mitään pahaa kenellekään ja haluan että kohta entinen vaimoni voisi olla vielä onnellinen valitsemallaan tiellä ja lapseni myös mahdollisimman onnellisia uudesta tilanteesta huolimatta.

Tiedostan itse tehneeni paljon virheitä ja yritän oppia niistä sekä nyt on vuoro yrittää itsenästyä kunnolla mikä on jäänyt tekemättä tähän elämän vaiheeseen mennessä. Eikä vaimoni myöskään ole täydellinen ollut kuten itse on sanonut vaikka paljon on asioiden eteen yrittänyt tehdä ja tehnytkin. Olen sitä mieltä että hän on tehnyt asioita lasten ja sitten perheen näkökulmasta, itse olisin halunnut parisuhteen pitää etusijalla ja lapset heti siinä mukana mutta asiat menivät niinkuin menivät. Molemmat olemme toimineet niinkuin on omasta mielestä tuntunut oikealta ja minkä mallin olemme saaneet, ainoastaan on puuttunut keskustelu näistä asioista.

Loppukaneettina voin sanoa että omat kokemukset lapsuudessa perhe-elämästä ja niiden puutteellisuus ovat tehneet itselleni tämän ensimmäisen etapin hyvin vaikeaksi. Nyt kun olen tutustunut tähän blogiin ja ihmisten tarinoihin tiedän ja ymmärrän paljon paremmin. Näitä tietoja ja vinkkejä en saanut mistään tai keneltäkään kun olisin niitä tarvinut. Enää on pidettävä huolta että kerron lapsilleni nämä tiedot kun sen aika on jotta he voisivat tehdä paremmin elämällään jos mitenkään mahdollista.”