”Yhdessäolon kautta voi löytää hetkeksi jotain pinkkiä, pehmeää tai hetken himokasta”

”Hedonistinen nautinto, toisen tukeminen ja rankkojen aikojen läpi selviäminen eivät millään muotoa sulje toisiaan pois. Hedonismin harrastelu ja siihen pyrkiminen voi olla parhaita keinoja pysyä samassa veneessä ja kohdata silloinkin, kun elämä ulkopuolisesti on rankkaa. Yhdessä selviäminen on ytimessä. Silloin sen yhdessäolon kautta voi löytää hetkeksi jotain pinkkiä, pehmeää tai hetken himokasta, vaikka koko muu maailma olisi kuralammikkoa, kulutusahdistusta ja kurjuutta.

Jos taas rankka vaihe tarkoittaa sitä, että tulee pitkiä aikoja laiminlyödyksi tai kohdelluksi väärin ja ongelma on suhteen sisällä – no, siitä ei pääse läpi kestämällä eikä tukemalla. Silloin pitää enemmän katsoa omia rajoja, pitää niistä kiinni. Koska silloin ei olla yhdessä yrittämässä. Yksin ei kovin pitkään voi yrittää molempien puolesta. Tämä ei tarkoita, ettei joskus olisi yksittäiatä paskamaista käytöstä tai typerää riitaa. Tai oman lokaämpärin tyhjäämistä kumppanin niskaan. Mutta ei silloin oikea asia ole tukea, että kaadapa lisää. Silloin pitää tukea avun hakemista, toimintatapojen muuttamista, rajoista kiinni pitämistä.

Toki voi tulla jokin asia, joka vie toisen. Kuten vaikka sairaus. Mutta silloinkin voidaan yhdessä olla sitä mieltä, että pinkkeihin hedonismiharrastuksiin palataan heti kun pystytään – ja odotellessa kerrotaan välillä, miten ikävä sitä on.

Hilpeä hedonismi ei tosin kaikilta vaadi romanttista rakkautta ja hattaraa. Ja päinvastoin osa rakastaa ilman hedonismitarvetta. Nämäkin on toki syytä tunnistaa ja tunnustaa.

Mitä tulee pitkään suhteeseen, niin nyt taitaaolla 32,5 vuotta takana. Yleensä yhteisen pinkin hattaraisen hedonismin etsiminen ja kaipaaminen on ollut parhaita tapoja taapertaa yhdessä tiukempien aikojen läpi.

Mutta aika lailla kaikki ”säännöt” on matkalla pistetty uusiksi. Ja edelleen hedonistisen hetken jälkeen yhdessä mietitään, että miten voikin olla edelleen niin kauhean hauskaa.”