Ylimitoitetun sosiaalivaltion loppu

Ylimitoitetun sosiaalivaltion loppu. Tällä otsikolla valtionvarainministeri Riikka Purra aloitti eilen kirjoituksensa hänen puhuessaan Suomen budjetista.

Lause on kaukana hänen esiintymisistään ja kirjoituksistaan ennen vaaleja. Vielä silloin Purra ja puolueensa esiintyi näyttävästi suomalaisen sosiaalivaltion puolestapuhujana. Puolessa vuodessa tuuli on kääntynyt niin puheenjohtajan kuin koko puolueen sisällä.

Tai sitten ei ole. Sillä niinhän populisteilla on tapana nousta valtaan. Valehtelemalla. Kun heitä sen jälkeen siitä kritisoi, niin ensin he hyökkäävät päälle, sen jälkeen uhriutuvat ja lopuksi alkavat puhua maahanmuutosta. Seitsemälletoista prosentille kannattajista tämä menee läpi. Lukema on pienentynyt kuukausi kuukaudelta.

Sitä pitää hieman ihmetellä, että onko puolueen sisällä kriittistä ääntä enää ollenkaan. Mitä on tapahtunut esimerkiksi puolueen puheenjohtajistoon kuuluvalla Mauri Peltokankaalle? Ennen vaaleja hän paasasi suoraan kameralle, että halveksii jokaista puoluetta ja jokaista ihmistä, jotka ovat valmiita leikkaamaan pienitulosilta, työntekijöiltä ja esimerkiksi vammaisilta. Video on yhä nähtävillä sosiaalisessa mediassa. Nyt hän on ollut täysin hiljaa koko syksyn. En toki itsekään hänen asemassaan kehtaisi mitään puhua. Hiljaisuus on hyvää pakenemista ja piilossa pysymistä. Jos on uskominen hänen omia sanojaan, niin hän halveksii tällä hetkellä itseään.

Ylimitoitettu sosiaalivaltio. Sellainen on ollut Suomi Purran johtaman perussuomalaisten silmissä. Liikaa on pidetty huolta heikommista. Liikaa on kannustettu työntekijöitä ja opiskelijoita. Liikaa on tuettu lapsiperheitä. Ei puolue sellaista voi sallia. Puolueen arvopohjaan kuuluu sen sijaan verohelpotusten antaminen heille, joilla jo tarpeeksi on. Se ei ole puolueelle liikaa.