Vulva on ihmisen kohta, jota saatetaan itse vilkaista kerran elämässä – Seksuaaliterapeutti: Yksi peilailu ei kerro koko totuutta

Ulkonäköpaineet voivat ulottua koskemaan myös vulvaa. Taustalla voi olla esimerkiksi puutteellinen tieto, ikävät kommentit tai sairaus.

Suurin osa ihmisistä on saanut puutteellista seksuaalikasvatusta, lataa erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) ja tietokirjailija Marja Kihlström. Hän ei yhtään ihmettele, miksi esimerkiksi vulva ja vagina voi olla hankala ymmärtää eri asioina.

Vulvalla tarkoitetaan ulkoisia sukuelimiä, kuten esimerkiksi häpyhuulia ja klitorista. Vulvan tarkoituksena on suojata sukuelimiä ja tuottaa seksuaalista mielihyvää.

Vagina tunnetaan myös suomalaisemmalla nimellä emätin. Se on naisen sukupuolielimen sisäosa, joka yhdistää ulkoiset sukuelimet sekä kohdun.

Marja on kirjoittanut neljä seksuaalisuutta käsittelevää kirjaa sekä pitää Puhu muru -podcastia, jossa hän keskustelee vieraidensa kanssa ihmisyyteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista. Marjalle sukuelimet ja niiden toiminta on neutraali aihe, josta voi puhua samaan sävyyn kuin muistakin kehonosista.

Maailman väestöstä lähes puolella on vagina ja vulva, tiedolle on siis varmasti kysyntää.

– Historiassa naisen seksuaalisuutta on vähätelty, piiloteltu ja tutkittu vähemmän, sanoo Marja.

Sukuelimet ovat ihmisen intiimein kehonosa, mutta silti niihin tulisi voida suhtautua normaalisti ilman häpeää.

Ulkonäköpaineet voivat liittyä myös siihen, mitä muut eivät välttämättä näe

Marja on vastaanotollaan törmännyt häpeään, joka liittyy sukuelinten ulkonäköön, siis nimenomaan siihen kohtaan sukupuolielimiä, joka tunnetaan vulvana. On 2020-luvulla nopeasti kasvanut ilmiö puhua häpyhuulten koosta, vulvan väristä tai alueen karvoituksesta – ja hävetä niitä.

Seksikumppanin kommentit voivat jäävät pitkäksi aikaa kummittelemaan. Kuultu keskustelu, jossa vulvasta puhutaan yleisesti rumasti, voivat runnella myös omaa itsetuntoa.

– Voi alkaa hävetä ja pelätä sitä, että jos minustakin ajatellaan noin, Marja kuvailee.

Se, miltä vulva näyttää ja kokemus omasta vulvasta voi myös muuttua – seksuaaliväkivalta, ympärileikkaus tai niinkin yleinen asia kuin synnyttäminen voivat olla kokemuksia, joiden jälkeen sukuelimestä voi hetkessä tulla häpeän kohde. Häpeä voi aiheuttaa sen, että ei haluta katsoa tai tunnustella itseään.

Häpeää kannattaa purkaa avoimella puheella esimerkiksi ystävien kanssa tai tarpeen mukaan terapiassa. Keskustelukumppani voi olla matalalla kynnyksellä jo synnytysosaston kätilö, Marja kannustaa.

Oletko koskaan katsonut, miltä oma vulva näyttää?

Pornolla on varmasti vaikutusta sukuelinten ulkonäköön liittyvään häpeään. Sieltä on peräisin kauneusihanne, missä häpyhuulet ovat pienet ja sisemmät häpyhuulet eivät näy juuri ulkopuolelle.

Asia ei tietenkään ole täysin mustavalkoinen. Parhaimmillaan myös pornosta voi löytää moninaista kuvastoa siitä, miltä ihmisen seksuaalisuus ja ihmisen osat voivat näyttää, lisää Marja.

On absurdia, että olemme voineet nähdä vaikka kuinka monta vulvaa videolla, mutta emme koskaan ikiomaamme. Marja on kohdannut ihmisiä, jotka eivät ole kertaakaan katsoneet sukuelimiään. Hänen mielestään jokaisen olisi hyvä välillä vilkaista itseäänkin.

– Sitä pitäisi katsoa enemmän kuin kerran. Meidän kaikki muutkin kehon osat muuttuvat, niin kyllähän vulvakin muuttuu, Marja sanoo.

On hyvä tiedostaa, että jokainen vulva on erilainen. Jos ei koskaan katso, miltä oma näyttää, voi myös kuvitella paljon pahempia asioita, mitä totuus on.

Omaan kehoon tulisi suhtautua samalla uteliaisuudella kuin lapsena.

– Aikuisenkin pitäisi kysyä itseltään vähän samalla lailla että mikä tämä on ja mikä tämä on, sano Marja.

Se, että jokainen oppisi rakastamaan omaa vulvaansa, voi olla liikaa vaadittu. Marjan toiveena on, että jokainen voisi päästä eroon häpeästä ja suhde omaan vulvaan voisi muuttua edes neutraaliksi.

Riittävällä tiedolla voidaan välttyä sukuelinten ulkonäköön liittyvältä häpeältä

Marja uskoo, että häpeästä voitaisiin päästä eroon riittävällä seksuaalikasvatuksella eli oikean tiedon avulla. Siihen tulisi kaikkien osallistua, alkaen perheistä ja koulusta.

Seksuaalikasvatus alkaa jo varhaislapsuudesta, pienille lapsille se voi olla esimerkiksi kehon osien nimeämistä ja omien kehon rajojen opettelua. Tietoa voidaan lisätä hiljalleen kun lapsi kasvaa. Nuorten kanssa voi hyvin puhua jo pornon vaikutuksesta kehonkuvaan sekä haluun muokata kehoa.

Sanoilla on valtava voima, ei ole samantekevää, miten puhumme sukuelimistä. Sukuelimiin liittyviä halventavia nimityksiä ja sanontoja olisi jo aika siivota pois kielestämme, sillä ne lisäävät omalta osaltaan turhia pelkoja ja häpeää. Moni on saattanut kuulla esimerkiksi sanonnan ”pyörii kuin puolukka pillussa”.

– Tiedetään esimerkiksi, että löysä vagina on ”pahinta”, mitä meillä voi olla. Sen tietää jo teini-ikäiset, sanoo Marja.

Riittävä tieto sukuelinten toiminnasta poistaa häpeää, mutta myös suojelee meitä huuhaalta.

Marja kertoo esimerkiksi muutama vuosi sitten ulkomailla trendanneet yrttipallot, jotka laitetaan emättimeen parantamaan sen tuoksua. Todellisuudessa emätin puhdistaa itse itsensä. Jos sinne laittaa jotain ylimääräistä, saattaa aiheuttaa itselleen vain pH-tasapainon järkkymisen ja tulehduksen. Jos kokee, että emättimen tuoksu tai valkovuodon koostumus muuttuu kannattaa aina kääntyä gynekologin puoleen.

– Ihmisten tietämättömyyden kautta pystytään markkinoimaan asioita, mitkä eivät ole hyväksi emättimelle, sanoo Marja.

Marjan vinkit, joilla voi päästä eroon sukuelinhäpeästä ja oma vulva tulee tutuksi

1. Peilin avulla kannattaa katsoa, miltä oma vulva näyttää. Jos itsensä katsominen ujostuttaa, voi aloittaa vain seisomalla peilin edessä alasti.
2. Kumppania voi pyytää kertomaan, miltä esimerkiksi vulvasi näyttää tai vagina tuntuu. Tärkeää on aidosti yrittää kuulla se, mitä toinen näkee. Näin voi oppia olemaan toisen kanssa ilman häpeää.
3. Sooloseksi on hyvä tapa opetella tuntemaan itseään. Sen voi videoida kännykällä omaan käyttöön, jotta näkee, miltä vulva näyttää kiihottuessa tai miten vagina liikkuu ennen orgasmia.