Itsetuntemus

Ulkonäköpaineet: ”Sain nuoremmilta seksikumppaneilta palautetta” – nämä ulkonäkökommentit jäivät sydämeen, kertovat Annan lukijat

Oman peilikuvan hyväksyminen voi olla vaikeaa. Psykologin mukaan siihen kuitenkin kannattaa pyrkiä. Lukijat kertovat, mitä ajattelevat ulkonäöstään.

Teksti:
Piia Sainio
Kuvat:
Unsplash, iStock, Sari Savela, haastateltavien kotialbumit

Ulkonäköpaineet näkyvät Annan kyselyssä. Silti vastaajien suurin tunne omaa kehoa kohtaan on lempeys.

Oman peilikuvan hyväksyminen voi olla vaikeaa. Psykologin mukaan siihen kuitenkin kannattaa pyrkiä. Lukijat kertovat, mitä ajattelevat ulkonäöstään.

Kun ulkonäköpaineet saavat häpeämään tai inhoamaan omaa olemusta, taustalla voivat painaa tietynlaiset arvot.

– Ulkonäkökeskeiset, kapeasti tietynlaista kauneutta ihannoivat arvot aiheuttavat vaativuutta omaa kehoa kohtaan. Vaikka saisi muilta miten paljon hyväksyntää, on vaikea suhtautua itseensä hyväksyvästi, kertoo psykologi Satu Lähteenkorva.

Satu oli nelikymppinen, kun hän veti ensimmäistä kertaa lenkkarit jalkaansa ja lähti liikkumaan. Nyt viisikymppisenä Satu saattaa hölkätä yhdeksän kilometrin matkan läheisen järven ympäri ja nauttia suunnattomasti.

– Pitkään ajattelin, että kehoani ei ole tarkoitettu liikuntaan. Nuorena en mennyt esimerkiksi jazztanssitunneille, joilla kaverini kävivät. Uskoin olevani kömpelö, vaikka kukaan ei ollut sellaista minulle sanonut.

Harrastusten valintaa oli ohjannut kommentti, jonka hän oli kuullut 9-vuotiaana. Vanhemmat olivat sanoneet, että Sadun kannattaisi valita lasketteluharrastuksen sijaan pianonsoitto, koska ”sinähän et ole yhtään urheilullinen, olet musikaalinen”.

Aikuisena, kun terveysliikunnasta tuli osa arkea, Sadun kuva hänen omasta kehostaan muuttui no­peas­ti.

– Oli hienoa nähdä, kuinka toiminta muutti minäkuvaani. Kun aikani hölkkäilin, ymmärsin, että tämä on osa minua. Olenkin tällainen terveysliikkuja!

Ulkonäköpaineet syntyvät muiden sanoista ja sisäisestä puheesta

Yksittäiset kommentit voivat vaikuttaa vahvasti siihen, mitä ajattelemme omasta ulkonäöstämme. Varsinkin lapsuudessa tai nuoruudessa kuulluilla lausahduksilla on iso vaikutus, koska silloin aivot vasta kehittyvät eikä kokemusta ole kertynyt.

– Alle 25-vuotiaana on haavoittuvampi kaikille kommenteille, koska silloin kommentteja ei pysty vielä suhteuttamaan, Satu Lähteenkorva sanoo.

”Hyväksyminen tuo voimavaroja, koska voimat eivät enää mene peittelyyn.”

Myös lähipiiri vaikuttaa siihen, miten pystyy katsomaan itseä. Jokaisella pitäisi olla lähellään ainakin yksi hyväntahtoinen ihminen, jonka kanssa voi turvallisesti peilata sitä, mitä ajattelee itsestään.

Eikä väsyneenä kannattaisi lähteä itseään tutkailemaan.

– Ihmisen käsitys omasta itsestä, elämästä ja arvosta alenee jo muutaman huonosti nukutun yön jälkeen. Väsymys saa tekemään negatiivisia tulkintoja erityisesti itsestä, ja se heikentää itsemyötätuntoa.

ulkonäköpaineet aiheena psykologi Satu Lähteenkorvan haastattelussa.
Tamperelainen Satu Lähteenkorva on kahden lapsen äiti ja elintapoihin perehtynyt psykologi, joka on kirjoittanut kirjan Terveesti tasapainossa (2020).

Siksi kannattaa huomioida voimavarat ennen kuin aloittaa matkansa kohti hyväksymistä. Matka voi kestää pari kuukautta tai parikymmentä vuotta, mutta Sadun mukaan matka kannattaa tehdä.

– Hyväksyminen tuo voimavaroja, koska voimat eivät enää mene minkään peittelyyn. Tilalle tulee iloa, myötätuntoa, terveyttä ja rauhaa. Elämä muuttuu ihan toisenlaiseksi.

Hyvä kehosuhde tarkoittaa sitä, että mieli ja keho ovat tasapainossa keskenään. Se näkyy myös ulospäin.

– Kun ihminen on sinut itsensä kanssa, hänessä näkyy vapautta ja huolettomuutta. Varautuneisuus on poissa.

Näin opin hyväksymään itseni: lukijat kertovat

”Minulla on ollut muutamia itseäni huomattavasti nuorempia miehiä seksikumppaneina, ja heiltä olen saanut palautetta, joka on saanut minut tuntemaan itseni halutuksi ja seksikkääksi. Omasta mielestäni olen vähän pullukka, ja olen aiemmin hävennyt kroppaani, mutta nyt olen huomannut, että vartaloni voikin olla muiden mielestä naisellinen.”

”Ikä on tuonut armeliaisuutta. Lapsuudenperheessäni aikuisilla oli tapana arvostella tuntemattomienkin ihmisten ulkonäköä. Luulin sen olevan normaalia käytöstä.”

”Olen hyväksynyt, että minulla on väärät sääret, olen laiha, pienirintainen ja mitäänsanomattoman näköinen. Se on ihan ok. En jaksa stressata siitä enää, tein sitä jo liian kauan. On paljon rauhallisempaa,
kun on sovussa oman kehonsa kanssa.”

”Minulle riittää nykyään, että yritän käyttäytyä ystävällisesti, syödä terveellisesti ja liikkua riittävästi. Jos en tällaisena kelpaa, suksikoot arvostelijat suolle!”

”Joku kehui silmiäni, ja ymmärsin, että pienetkin silmät voivat olla kauniit.”

”Yritän olla lempeä itseäni kohtaan, ja se tarkoittaa lempeyttä myös läskejäni kohtaan. Se on vaatinut paljon työtä. Lopetin itselleni rumasti puhumisen, ja pikkuhiljaa ikävät ajatukset jäivät pois. Ystäväni vakava sairastuminen muistuttaa olemaan joka päivä kiitollinen tästä omasta kehostani, joka toimii.”

Annan kyselyyn vastasi 324 lukijaa.

Kehosta ei tarvitse erityisemmin pitää

Psykologi Satu Lähteenkorvan mukaan riittää, että kehonsa hyväksyy sellaisena kuin se on. Silloin on myös helpompi toimia niin, että kehossa on hyvä olla.

– Meidän aikamme muotikäsitteet, kuten kehopositiivisuus ja kehosuhde, ovat hyvin yksilö­keskeisiä, mikä ei ole ihmiselle hyväksi. Ja kun tuohon lisätään ulkonäkökeskeisyys, näkökulma on vielä kapeampi.

– Keho on keho, ja se on vain yksi osa kokonaisuutta. Ulkonäölle on mielestäni annettu liian korkea arvo yhteiskunnassamme. Jos ihminen joka päivä ahdistuu kehostaan, hänen elämänsä kapenee. Riittävän tasapainoinen ja terveyslähtöinen suhtautuminen kehoon taas vapauttaa mielen.

Kolme kommenttia, jotka toivat ulkonäköpaineet

”Nuorena sain kuulla ilkeitä kommentteja paljon. Kyllähän ne kolhivat itsetuntoa, koska muistan ne niin hyvin. Nuoruuteni valokuvissa näytän ihan nätiltä. Harmittaa, että annoin typerysten vaikuttaa itsetuntooni, enää sellainen ei tulisi kuuloonkaan!”

”Lukion saksantunnilla opeteltiin kehonosia ja parini sanoi, että minulla on suuret kädet. Siitä lähtien huomasin joka paikassa olevani muita romuluisempi nainen.”

”Minua on nuorena haukuttu laudaksi, olen hoikka ja pienirintainen. Laihuuttani on myös kehuttu, vaikka se johtuu siitä, että ruokahaluni on huono enkä saa nostettua painoa vaikka haluaisin. Siksi toivoisin kehorauhaa ihan kaikille, myös hoikille.”

ulkonäköpaineet

Karista ulkonäköpaineet: kohti parempaa kehosuhdetta

Sano peilin edessä jotain kivaa itsellesi, psykologi Satu Lähteenkorva kehottaa.

– Jo kymmenen vuoden ajan olen aloittanut aamuni peilin edessä sanoen: ”Hyvää huomenta, latinomama”. Samalla olen keimaillut siinä kaikkine makkaroineni. Jokaisen kannattaa etsiä oma rohkaisulause.

Yksi kehoteko päivässä riittää. Kaiken ei tarvitse koko ajan pyöriä kehon ympärillä. Kehoteko voi olla vaikka se, että nukkuu hyvin, syö omenan tai kävelee portaat kolmanteen kerrokseen.

X