Moni ei unohda ikävää kuvailua lapsuuden neuvolakortissaan – siihen on syynsä, selittää psykologi
Neuvolakortti dokumentoi ihmisen kehitystä erityisellä painoarvolla. Lapsuuden aikaiset kuvailut itsestä voivat kummitella mielessä aikuisenakin.
Neuvolakortti dokumentoi ihmisen kehitystä erityisellä painoarvolla. Lapsuuden aikaiset kuvailut itsestä voivat kummitella mielessä aikuisenakin.
Mieli muistaa hetken, kun opetteli uutta taitoa ensimmäistä kertaa. Kun luistelu ei heti onnistunutkaan tai kengännauhojen solmiminen tuotti hankaluuksia. Joidenkin mieleen ovat painua neuvolakortti ja sukulaisten tai perheen toistelut, mitä siihen on kirjattu.
Laiha tyttö, potra poika, heikkouksia koordinaatiossa. Reipas ja ihastuttava, tai aneeminen mutta voimakastahtoinen.
Lapsena kuullut toteamukset saattavat jäädä kalvamaan mieltä vielä aikuisenakin. Jos elämän alkutaivalta on kuvailtu hitaaksi motoriseksi kehitykseksi, urheilullinenkin aikuinen voi ajatella olevansa ”oikeasti” kömpelö.
Neuvolakortti kantaa erityistä painoarvoa
Lääkärikeskus Pihlajalinnan psykologi Sini Cavén sanoo, että ajatuksilla on valtava voima ihmisten toimintaan.
– Jos on kuullut olevansa esimerkiksi huono liikunnassa, ajatus saattaa jäädä elämään omassa päässä ja alkaa ohjata toimintaa.
Kun huonommuuden tunne ohjaa, ihminen ei luonnollisestikaan tee asioita, joissa kokee olevansa surkea.
Cavénin mukaan aivan varhaislapsuudessa itsestä kuultuja asioita ihminen ei kuitenkaan muista. Vasta muutaman vuoden iästä eteenpäin kehittyy kieleen perustuva muisti. Kouluikäiselle ja nuorelle toistellut asiat painuvat jo mieleen.
Neuvolakortti on ensimmäisiä virallisia kirjauksia yksilön kehittymisestä ja persoonallisuudesta, ja niiden takana on alansa ammattilainen. Siksi neuvolakortin kirjauksille voi syntyä omanlaistaan ja poikkeuksellista painoarvoa.
Cavén muistuttaa, että kyse ei ole totuudesta, vaan toisten mielikuvasta. Lapsella ei kuitenkaan ole kykyä arvioida, onko itsestä kuultu asia totta vai ei. Hän ottaa sen totena.
Sukulaisten ja perheen itsestä toistelemat kuvailut voivat olla myönteisiä ja kannustavia. Jotkut kuvailut taas voivat myöhemmällä iällä herättää jopa hämmästystä.
Murrosikä vaikuttaa mieleemme voimakkaasti
Toisaalta ihmisen voi olla jopa vaikea tunnistaa itseään jostain tietystä ominaisuudesta, jota hänestä on kuullut toisteltavan. Lapsena voi esimerkiksi olla muita paljon itkuisempi, mutta piirrettä ei tunnista itsessä erityisen vahvasti aikuisena.
Tämä johtuu Cavénin mukaan siitä, että aivot muuttuvat murrosiässä niin paljon. Tuolloin aivoissa alkaa hermoratojen uudelleenjärjestäytyminen, mikä tasaantuu vasta noin 25-vuotiaana. Niinpä tietty ominaisuus, kuten itkuisuus, voi Cavénin mukaan karsiutua murrosiässä pois.
Tutut pitkältä ajalta muistavat ihmisen olevan itkuinen ja saattavat toistaa sitä, vaikka se ei enää murrosiän jälkeen pitäisikään paikkaansa.
Omaa ajattelutapaansa voi muuttaa
Cavén muistuttaa, että ihminen on paljon muutakin kuin yksi ominaisuus.
Cavénin mukaan ihmisten välillä on suuria eroja siinä, kuinka paljon aikuisena vielä on kiinni lapsuudessa kuulluissa negatiivissa sanoissa. Asioiden ei kuitenkaan tarvitse jäädä siihen tilaan kuin ne itse kokee.
– Meillä on aina mahdollisuus tietoisesti muuttaa itseämme ja toimia toisin, Cavén sanoo.
– Huomioida, että ne ovat ajatuksia tai uskomuksia, jotka eivät ole totta, hän jatkaa.
Jos itsestä on paljon negatiivisia ajatuksia, niiden äärelle kannattaa pysähtyä. Kun omista ajatuksista tulee tietoiseksi, niitä on mahdollista muuttaa, Cavén kannustaa.
– Eihän se kerro minusta yhtään mitään. Se on vain lause.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous